Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Inspiration


Tänään olen pyrkinyt olemaan rationaalinen. Joskus sitä kuitenkin vain tuntuu ettei päivän sisältö ole juurikaan muuta kuin pelkkää sattumusten sarjaa ja elämä yksinomaista kivojen asioiden vaivalloista ympärilleen hamstraamista. Sellaisina hetkinä tietää kuinka hölmöiltä ihmiset kuulostavat ja kuinka päättömiä ja toivottomia heidän yrityksensä kontrolloida ja ohjata elämäänsä ovatkaan. Ajatukset ovat yhtä sirkusta ja näkymät pyörivät silmien edessä karusellina, toistaen uudestaan ja uudestaan samat vanhat rutiininsa. Suojakerros lohkeaa käytössä ja paljastaa altaan kokemattoman ja kalpean todellisuuden. Karhean suloinen kieli nuolaisee kämmenselkääni ja mourahtaa lempeästi perään. Se ei odota vastineeksi muuta kuin hitusen lempeä ja tilkan rakkautta. Harja suoristaa pörröiset untuvat ja jättää mielen leijumaan kauas tästä maasta. Sopivampaa hetkeä odotellessa. Jos sellaista siis ikinä tulee.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Spring, Ring Ring!

Aurinko paistelee kiusoittelevasti ikkunasta ja minä homeilen jälleen kotona tenttikirjan ääressä. Huomiseksi on opeteltava jälleen lisää latinankielisiä ruumiinosia ja vaikka latina sinänsä kiinnostaa, ei tällaisella hetkellä tekisi mieli muuta kuin polttaa oppikirjat roviolla tai vähintäänkin repiä ne riekaleiksi. Kai minuunkin sitten muitenkin iski se kevään huuma ja kaipuu uusiin seikkailuihin. Asiaa ei mitenkään auta hiipivä matkakuume jota vielä lämmittelen selailemalla kavereiden inter rail -valokuvia facebookissa..

Ilmat ovat jo selkeästi lämmenneet ja tämähän tarkoittaa upeiden mekkojen ja korkokenkien valtakauden alkua! Omat korkoni ovat jo hiljattain päässeetkin  käyttöön asti, mutta uusien kuteiden kanssa sormet kipittelevät kuin itsestään selailemaan mekkojen ja hameiden keväisiä nettikauppavalikoimia. Tässä muutamat suloiset Nellyn tarjoamat lyhyet kevätmekkoset:

Näitä katsellessa iskee ikuinen ajatus että MIKSI minulla ei ole miljoonia ja voi MIKSI en saisi kaikkea mitä haluaisin.. ;___;  <3 Vaikkei yksikään yllä olevista mekoista olekaan mikään The Elämäni Mekko, olisi silti niin kivaa saada kaappiinsa useampia vaihtoehtoja joita vaihdella ja somistella! 

Vaikka useammat vaatteeni ovat mustia, pyrin aina piristämään kokonaisuuksiani edes jollain värin tynkällä. Joskus väriläiuskäksi riittävät pelkät oranssit hiukseni, mutta toisinaan sekaan eksyy useampikin värisävy. On kuitenkin niitäkin päiviä jolloin suorastaan kumpuan intoa ja pirteyttä, eikä yksinkertaisen tumma kaapu riitäkään kuvailemaan niitä tunteita. Sellaisina hetkinä saatan päräyttää kunnon värikartalla tai psykedeelisellä kukkakuosilla! Miksei myös niillä molemmilla? ;)

Sitä lottovoittoa odotellessa!


maanantai 23. tammikuuta 2012

Day By Day


Hellouhs!

Jälleen arki alkoi ja viikonloppu jäi vain muistoksi. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä koulu on nykyään ihan kivaa vaikka toisinaan tekisikin mieli vähän laiskotella. :3 Viikonloppuna en tehnyt mitään erityistä; katsottiin leffoja, käytiin kävelyllä, lagailtiin ja syötiin. Hidas sunnuntaiaamu muuttuikin sormennäpäytyksessä yksinäiseksi koti-illaksi, kun Mikolle soitettiinkin töistä. Hiljalleen alkaa taas odottaa sitä menoa ja meininkiä, vaikka olenkin ajatellut kasvaneeni jo siitä yli. Tai sitten olen vain yksi niitä ärsyttäviä ihmisiä, joiden mielestä se mitä ei tällä hetkellä saa, on aina nykyistä parempaa. :D

Olen yllättävän hyvin onnistunut pysytellä pätkäpaastoilussani, vaikka usein onkin tehnyt mieli "vähän joustaa". Hah! Tiedetään jo ne mun vähäiset joustamiset, jotka kumminkin lopulta muuttuvat hervottomiksi syöpöttelyövereiksi... -___-' Tämä paastoilu on kuitenkin vaikuttanut karppaamista helpommalta ja voin myöntää että jopa kilojakin on lähtenyt!!! 8)) Uskokaa tai älkää, mutta näiden parin viikon aikana olen pudottanut melkein kaksi kiloa! :---) Ja vaikkei muutama kilo kuulostakaan paljolta (eikä ainakaan vielä kovasti näy vyötäröllä), se on kuitenkin aika paljon! Lukemieni terveyspalstojen mukaan -1kg/viikko on terveellisen laihduttamisen yläraja, joten parempaa tulosta ei oikeastaan voisi toivoakaan. :) Ehkä vielä jonain kauniina päivänä kirin kesälöhöily-kiloni pois ja palaan takaisin muutama vuosi sitten omistamaan painooni!! 8) TAI JOPA jos innostun, saatan laihtua sitäkin enemmän ja tavoitan sen kauan haaveissa ja tavoitteissa olleen maagisen vaakaluvun, johon olen pyrkinyt jo monta vuotta! (ainakin viisi..)

Ostimme muuten vessan pesukoneen päälle tuollaiset korit!
Alunperin lähdimme Ikeaan hankkimaan vain yhtä koria, johon saisin omat meikki-koru-tilpehöörini peilihyllyltä pois lojumasta. Paikan päällä emme kuitenkaan löytäneet yhtäkään sopivaa yksilöä, kun vasta kukkaosastolla huomatessamme tämän setin (yht. kolme kpl). Hinnaltakin setti oli paljon edullisempi kuin mikään niistä mahdollisista epäsopivista "hienoista" vaatekoreista. Kotona löysimmekin heti käyttöä kaikille kolmelle korille; isoimmassa ovat vaatepesuaineet ja ilmanraikastimet, keskikokoisessa minun meikkini, harja ja muu tilpehööri ja pienimmässä säilytämme avaimia, heijastimia ja muita asioita, joita tarvitsee ulos lähtiessä. :)

  Viimeaikoina olen innostunut pitkästä aikaa piirtelemään uusia mekkoja. Voi kun kädet yltäisivät ompelukoneellekin asti...

Ja koskettimetkin alkoivat inspiroimaan pitkän tauon jälkeen.<3


Hyvää viikon alkua teille kaikille! :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pätkäpaasto

Yritykseni laihduttaa ovat olleet vaihtelevasti onnistuneita. Viimeisin kokeilu, karppaus, vaikutti alunperin melkoisen helpolta; ei perunaa, pastaa, riisiä, leipää, sokeria. Helppoa! Niitä syömättähän olemalla pääsi jo aika pitkälle! Tai, niin minä luulin...

Kuvituksena toimivat tällä kertaa googlettamalla haetut kuvat lempiruuistani! :---D

Karppauksen huono puoli on sen välittömyys. Esimerkiksi minun, suklaan ja sipsien mielettömän ystävän, oli hyvin vaikeaa pysytellä kyseisistä herkuista erossa. Tuntui että heti karppauksen aloitettuani kaikki mahdolliset ystäväni ilmoittivat pitävänsä pippalot ja eihän nyt sellaisissa voi olla syömättä hiukan sipsiä tai juomatta vähän alkoholia. Juuri saatuani itseni taas kuriin, alkoi vanhempien luona ilmestyä mitä maukkaimpia pasta-aterioita tarjottavaksi ja tuli tietysti se joulukin, jolloin laihduttaminen on ehdottomasti kiellettyä.


En kuitenkaan suostunut luovuttamaan, vaan pyrin jatkuvasti pitämään painonhallinnan mielessä. Sillä kun on kummallinen ominaisuus aina herkkuja nähdessäni unohtua aivotiedostojeni syöväreihin. Pahin mokahan kun on juuri se "hetkellinen unohdus", joka johtaa toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Kolme kertaa syöpöteltyä alkaakin jo miettiä, ettei koko hommassa enää olekaan mitään järkeä ja mitä sillä sitten väliä, ihan sama.


Sain ehdotonta innostusta ja lisäpotkua löydettyäni shaking heartbeatin Tiinan uuden terveys/laihdutus-blogin! Hän kertoi karppauksestaan ja kuntoiluistaan. Eräs postaus pääsi kuitenkin vaikuttamaan elämääni useimpia postauksia enemmän. Siinä nimenomaisessa merkinnässä Tiina kertoi uudesta laihdutusmenetelmästään, pätkäpaastoilusta, jonka aloittamiseen päädyin saman tien.


Aloittamisesta on nyt kulunut noin viikko ja voin sanoa ihan tykänneeni. Aamupalaksi juon vettä, samoin lounaaksi ja vasta neljältä koulusta kotiin tunluani syön päivän ensimmäisen ateriani. Pätkäpaastoilun a ja o on vesi, vesi ja vesi. En ole koskaan ollut erityinen veden juonnin ystävä, mutta nyt juon päivässä melkein kokoonaisen 1,5 litran pullollisen vettä. Shokeeravia tuloksia en ole vielä kokenut, mutta muiden kokemuksien perusteella vaikuttaa ainakin aika toimivalta!


Painonpudotuksen lisäksi parasta tässä tietysti on myös dieetin rentous. Rentous siinä mielessä että voi oikeasti syödä melkein mitä vaan, ilman mitään tiettyjä rajoitteita. Ei siis tarvitse näin kieltää itseltään mitään! :----)


Tätä siis kokeilen ja yritän pysytellä parhaani mukaan.
Kysykää pois, jos jotain on mielessä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rakas Joulupukki...

Tämän vuoden olen ollut mielestäni ertityisen kiltti.
Ja vaikka en olisikaan, ansaitsen ehdottomasti nämä unelmieni vaatteet!


*Upean ihastuttava paita, jossa rintojen yläpuolella ja hihoissa läpikuultavaa 
koristeellista pitsikangasta. (EMP)
*Kireä kynähame jonka voi yhdistää miltei mihin vain yläosaan. (EMP)
*Korut, eli sormus ja kaulakoru lumosivat sirolla kauneudellaan. (EMP)
*Mielettömän nätit nahkakorkokengät löytäisivät oikean paikkansa kenkäystävieni seurassa. (EMP)
*Laadukkaanoloiset verkkosukkahousut. (Slim Agent)


*Korsettitoppi saa asun kuin asun näyttämään päheältä. (EMP)
*Hame tuo mieleeni supersankarittaret. (EMP)
*Klisheiset sydänkorut tuovat muuten ronskiin asuun ripauksen tyttömäisyyttä. (EMP)
*Rikkinäiset polvisukat ovat vain niin coolit! (EMP)
*Korolloset maiharit ovat naisellista eleganssia. (EMP)

*Prinsessamekko sopii hienompiin tilanteisiin. (EMP)
*Korut lumoavat taianomaisuudellaan. (EMP)
*Kengät... No, Minna Parikka. Eiköhän se kerro jo kaiken.

maanantai 3. lokakuuta 2011

The Room Indeed

Yksi tärkeimpiä huoneita asunnossa on Vessa. Vessan ulkonäköön ei yleensä juuri panosteta, vaan enimmäkseen keskitytään muun kämpän sisustamiseen. Miksi näin? Siistiytymishuonettahan kuitenkin käytetään päivässä monta kertaa moneen eri tarkoitukseen eikä huone jää yleensä vierailtakaan näkemättä.

Eräässä blogissa törmäsin kerran vinkkiin, jolla vessasta saadaan persoonallisen ja pirteän näköinen helpolla ja hyvin pienellä vaivannäöllä. Tässä ohjeessa kyse oli tavallisista postikorteista. Kivan nälöiset postikortit saa näppärästi kiinni laattoihin kontaktimuovilla, jolloin kosteus ei pääse vahingoittamaan niiden pintaa. Lähes kaikki postikortit ja vessojen laatat ovat kaiken lisäksi melkein saman kokoiset, joten niiden sovittaminen ei ole vaikeaa.
Päätin kokeilla kyseistä ohjetta oman vessamme seinälle ja ihan hyvinhän se lopulta onnistui!

Lähdimme Mikon kanssa askartelu/sisustus -liikkeeseen sillä muistin kyseisessä liikkeessä postikorttien olevan alennuksessa vain 30 sentin kappalehinnoin. Saavuimme paikan päälle ja aloin hamstrata erinäisiä luontoaiheisia kortteja, jotka ajattelin myöhemmin sovittelevani erinäisiksi kollaaseiksi. Kävellessäni erään huomiotta jääneelle kotrritelineelle löysin kuitenkin aivan uudenlaisen aiheen! Siinä oli läjä postikortteja, jotka kaikki olivat saman aiheisia ja -tyylisiä, joista olisi tietysti äärimmäisen helppoa koota jokun yhtenäinen kokonaisuus. Mustavalkoiset kuvat lapsista ja eläimistä olivan mielestäni myös hauska ja viihdyttävä aihe vessan vierailijalle naurettavaksi ja tutkittavaksi. Pitemmittä puheitta jätin aikaisemmat korttini kauppaan ja kokosin uuden sarjan.

Tältä minun vessani nykyään näyttää. 
Korttien asettelu seinälle mielestäni olikin koko projektin vaikein ja  stressaavin osuus. Ei ollut fyysisesti vaikeaa liimata ne laatoihin kiinni, mutta sen tiedostaminen, että "tämä nyt tulee olemaan se paikka josta en pysty sitä enää irroittamaan" teki tilanteesta haastavan. Liimailinkin siksi kortit ensin laatoihin pelkällä sinitarran palasella ja katsoin eri kulmista, millaisessa kollaasissa ne näyttäisivät parhaimmalta. Päässäni mietitty suunnitelma menikin kokeilun myötä ihan uusiksi.

Vaikka ei tämäkään ole varmasti ratkaisuista se täydellisin, 
olen kuitenkin päätökseeni melkoisen tyytyväinen.


maanantai 19. syyskuuta 2011

Elämää ja Erotiikkaa

Päivät ovat muuttuneet tunneiksi ja tunnit minuuteiksi.
Minulle on tapahtunut sitä sun toista enkä aijo pysähtyä hetkeksikään.

Viimeiset kaksi viikkoa olen kiepsutellut paikalta toiselle, voittanut peli-illassa, katsonut Pussikaljaelokuvan, ostanut sinappia, potenut ennennäkemätöntä krapulaa, täyttänyt vuosia, käynyt kaksissa tupareissa, vieraillut erotiikka-messuilla ja suunnitellut kesäistä muuttoa (en kerro vielä minne).

Olen ollut oma itseni, mutta samalla täysin joku muu. Kuluvat naamarini paljastavat altaan naarmuuntuneen pinnan ja arpikudosta. Kokemuksia, joita ei voi enää unohtaa muttei myöskään ostaa kullalla tai timanteilla. 

Olen ikävöinyt seikkailuja, joita en ole vielä päässyt löytämään. Niitä sellaisia, jotka vasta odottavat minua siellä kaukaisessa maassa joka avaa minulle porttinsa hetkenä minä hyvänsä. Olen tulossa kuoresta, joka ei enää pysty tukemaan minua tarpeeksi pitääkseen sisällään.


Kiitos.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Inspiration

Heih pitkästä aikaa.

Viikko on pyrähtänyt ohitseni tajutonta vauhtia ja tässä sitä taas ollaan: perjantai. Menneen viikon aikana olen mm. odotellut miestä yövuoroista, vieraillut Raumalla, rakentanut kissojen kiipeily- ja raapimapuuta, seurannut sivusta korvien lävistäjää, uinut ja saunonut, veneillyt, harjoitellut uusia kappaleita tulevaa 50-vuotis syntymäpäivä-keikkaa varten, jäänyt eloon tuulettimen ansiosta ja osallistunut animoinnin pääsykokeisiin.

Tällä hetkellä vierailen taas Raumalla, sillä illalla juhlitaan ystävien kanssa perinteistä Mustan Pitsin Yötä. Mikolla on jälleen yövuoro, joten tämä ilta (=yö) kuluu ilman häntä. Toivon kuitenkin selviäväni ja palaavani kotiin pikaisesti takaisin, sillä kahden kisuvauvan ja miehen hylkääminen tuntuu pahalta. :(


Lähiaikoina olen nähnyt valtavan määrän omituisia unia. Olen aina ollut erikoisten unien asiantuntia, mutta nyt tuntuu siltä, etteivät ne jätä minua rauhaan. Toisinaan tuntuu siltä, että voisin vajota mielelläni unieni tuomaan uskomattomaan satuun, mutta toisaalta tietyt samat ihmiset pyörivät unesta toiseen päästämättä minusta irti.


Olen aina pitänyt unista ja maailmojen välisestä seikkailemisesta, mutta toisinaan tuntuu etten saa yön aikana juuri yhtään hetkeä lepoa. Näin ollen elän valppaana vuorokauden ympäri, vain siirtymällä paikasta toiseen.

Näiden mielettömän kauniiden kuvien taitaja on Josephine Wall.
Olen aivan lumoutunut näiden taianomaisuudesta.