SHOEGASM

Mikrobiologian tentti on ohi ja minä onnellisesti jälleen lusmuilemassa<3 Oli sen verran helppo (tai no helppo ja helppo..), että se pieni ja olematon toivon kipinä läpipääsystä taisi syttyä uudelleen! *___* 

Okei, parempihan sitä olisi nytkin olla pessimisti ja päivitellä että olipas vaikea, kuin shokkiintua siitä ettei sitten päässytkään läpi. Aina sitä on kuitenkin mukavampaa yllättyä positiivisesti, joten: Oiivoi ettää kun oli niin vaativa ja kamalan hankala koe!! En kyllä taida millään läpäistä, että kai tässä täytyy alkaa valmistautua uusintoihin... :---D

Eksyin innoissani jälleen selailemaan nettikauppojen lumoavia valikoimia ja tällä kertaa kengät veivät sydämeni </3

 Awwww näitä ällösomia karkkikenkiä jotka voisin kaikki ottaa heti omakseni! <3______<3 Pirteän kuosikkaat kengät täydentävät asun kuin asun ja erityisesti sellaiselle joka pukeutuu muuten melkoisem simppeleihin ja selkeisiin linjoihin. Kevään tuomat raikkaat tuulahdukset saavat minunkin mieleni värikkäämmäksi ja kokeiluhaluisemmaksi. 8---)

Täytyykö kenkien siis mätsätä vaatteisiin 

vai saavatko ne tuoda aivan oman väriläiskänsä kokonaisuuteen?

After Feelings

Heipsan kaikille!

Oma jouluni oli erittäin onnistunut! :3

Joulu 2011 ei ollut minun ja Mikon ensimmäinen joulu seurustelumme aikana, mutta tänä vuonna vietimme joulun ensi kertaa yhdessä kaiken aikaa.<3 Ensimmäiset lahjatkin availtiin jo yöllä kellon tultua kaksitoista, virallisen jouluaaton alkaessa. :) Oma pakettini ei (onneksi) arvailujeni mukaan sisältänytkään leikkuulautoja eikä mitään tarpeetonta elektroniikkaakaan. Sain jotain, mitä olin katsellut jo jonkin aikaa!

Nimittäin saappaat!

Kävimme kerran tyttöjen kesken kaupungilla katselemassa kenkiä ja perfektionismistani huolimatta yritinkin löytää itselleni mieluisan parin. Mitkään kengät eivät napanneet. Olin jo melkoisen epätoivoinen löytäväni koskaan sitä täydellistä paria, joissa kohtaisivat kaikki kriteerini. Sinä masentuneena hetkenä, jona olin juuri luopumassa unelmastani, löysinkin nämä kaunokaiset. Niissä on kaikki täydellinen:

- Musta (keino)nahka

- Kauniisti nauhoilla nyöritetty etuosa

- Pyöreän soikeat kärjet

- Sopiva korko

- Ei ylimääräistä tilpehööriä! 

Vihaan kenkiä joissa on niin paljon niittejä ja remmejä, että jää joka paikkaan kiinni ja jotka sopivat vain joidenkin yksien tietynlaisten vaatteiden kanssa... Jos kuitenkin omistaisin miljoonat kengät, voisin tietenkin ostella omat kengät jokaiselle asukokonaisuudelle. Mutta kun näin ei kuitenkaan ole, on pidättäytyvä jossain, mikä sopii yhteen kaiken kanssa.

Hassuinta tässä kenkätarinassa on kuitenkin se, että oma Mikolle antamani lahja oli sattumoisin hyvin saman kaltainen kuin minunkin saamani lahja!

Minä kun olin tilannut Mikolle Gladiator-Maiharit. :---D

Ei oltu siis sovittu mitään vaan pyrimmekin yllättämään toisemme! Noh, loppujen lopuksi kumpikin oli lahjaansa erittäin tyytyväinen ja onnellinen. ^^ Niin, ja kenkien kanssa sain lisukkeeksi myös perus mustan sateenvarjon (omani kun meni rikki eräällä öisellä kotiinpaluumatkalla :D). Mikkokin sai bootsiensa lisäksi hopeisen liekkikitara-riipuksen. :)

Tällaisissa meiningeissä meni kuitenkin joulumme:

Aamulla suuntasimme Mikon vanhemmille pipariselle aamupalalle ja joulusaunalle. Katsoimme Lumiukon ja autoimme ruoanlaitossa. Mikon mummu haettiin myös ja aloitettiin jouluruoan syöminen. Söimme vatsamme ylitäyteen ja avasimme yhteisesti lahjat.

Lahjoja löytyi kuusen alta melkoisen paljon!
Suurin osa saamistamme lahjoista oli tarkoitettu minulle ja Mikolle yhteisiksi. Se ei kuitenkaan todellakaan harmittanut, sillä saimme mm. sata kiloa suklaata, petivaatteita sekä vapaamuotoisen lahjakortin uuden SOHVAN OSTOON. (Voinkin paljastaa, että uusi sohva käytiin valitsemassa jo tänään! Kohta se komeilee jo kotonamme!!!)

Mikon äidiltä saamani valurautapannu<3
Olin katsellut tällaista Prismasta jo pitkän aikaa. Muumimuki taas oli täysi vahinko-ostos. Kun etsimme lisuketta äitini joululahjaan, nappasimme kaupassa ajatuksissamme hänelle liikaa lahjoitettavaa. Noh, eipäs haittaa! Nyt sen omistajuus siirtyikin minulle. Ensimmäinen muumimukini!

Avattuamme paketit Mikon vanhemmilla suuntasimme kiireellä seuraavaan paikkaan. Mummoni luona jatkoimme joulun juhlimisen minun sukulaisteni kanssa. Sieltäkin saimme mukavia lahjoja, joista parhaimpia olivat valkoviini ja suklaa. Mahamme ollessa jo ennestään täynnä, jätimme kyseisen paikan ruokailun välistä. Viini kylläkin maistuu aina.

Lopuksi majauduimme vanhempieni luokse, saimme vielä vähän lahjoja ja painuimme pehkuihin. Seuraavat joulupäivät kuluivat syöden aaton jäänteitä ja kärsien tuulen aiheuttamasta sähkökatkoksesta.

Se siitä joulusta. Ensi vuotta jälleen odotellessa!

Rakas Joulupukki...

Tämän vuoden olen ollut mielestäni ertityisen kiltti.

Ja vaikka en olisikaan, ansaitsen ehdottomasti nämä unelmieni vaatteet!

*Upean ihastuttava paita, jossa rintojen yläpuolella ja hihoissa läpikuultavaa 

koristeellista pitsikangasta. (EMP)

*Kireä kynähame jonka voi yhdistää miltei mihin vain yläosaan. (EMP)

*Korut, eli sormus ja kaulakoru lumosivat sirolla kauneudellaan. (EMP)

*Mielettömän nätit nahkakorkokengät löytäisivät oikean paikkansa kenkäystävieni seurassa. (EMP)

*Laadukkaanoloiset verkkosukkahousut. (Slim Agent)

*Korsettitoppi saa asun kuin asun näyttämään päheältä. (EMP)

*Hame tuo mieleeni supersankarittaret. (EMP)

*Klisheiset sydänkorut tuovat muuten ronskiin asuun ripauksen tyttömäisyyttä. (EMP)

*Rikkinäiset polvisukat ovat vain niin coolit! (EMP)

*Korolloset maiharit ovat naisellista eleganssia. (EMP)

*Prinsessamekko sopii hienompiin tilanteisiin. (EMP)

*Korut lumoavat taianomaisuudellaan. (EMP)

*Kengät... No, Minna Parikka. Eiköhän se kerro jo kaiken.

Somien Sattumusten Sarja

Olen niin ikävöinyt syksyä. Hiuksieni värin myötä alan yhä enemmän tuntea olevani osa sitä.

Halu kokeilla kaikkea uutta on mahdottoman suuri. Samalla koen kuitenkin vaipuvani taas horrokseen, joka valtaa minut itseensä hiljalleen joka vuosi sen lähestyessä loppua.

Olen kuitenkin päättänyt värittää elämäni pienillä ilonaiheilla, joita emme usein huomaa, mutta jotka lämmittävät sydäntä ja mieltä kummasti.

Minulla on uudet kengät!

Sain nämä Mikon vanhemmilta valitsemanani synttärilahjana. (synttärit tosin ovat vasta tulossa 13. päivä) Lähdimme lauantaina Mikon vaateostoksille Rauman kauppojen ihmeelliseen maailmaan. Mikon äiti oli useasti muistutellut minua etsiä itselleni sopiva syntymäpäivälahja, ja useista kieltäytymisistä huolimatta päätin kuitenkin alistua kohtalon taakkaan. (hoho) 

Pitkien kiertelyjen jälkeen nirso silmäni löysi Aleksi13:n hyllyn syöväreistä nämä ihastuttavat kenkäyksilöt. Alennuksessa olevat muutaman parinkymmenen euron kengät olivat jäljellä vain kahta kokoa 41 ja 36. Olen onnekseni pienijalkainen, joten pienokaiset pääsivätkin täyttämään virallisen lahjani sijan.<3 Kuluneet kantapäät eivät estä minua rakastamasta heitä sillä aijon käyttää niitä vaikka väkisin.

Uusien hiusten mukana ovat kotiimme tulleet myös heidän uudet ystävänsä. En ole ikinä käyttänyt mitään erityisiä hiustuotteita ja jopa vastustellut niitä. Nyt on kuitenkin ryhdistyttävä tositoimiin, jos haluaa tukan näyttävän useimmiten hyvältä.

En yleensä pidä imeskeltävistä hedelmäkarkeista, mutta tämän veikeän UFO-pussukan huomatessani minun oli saatava maistaa myös sen sisältöä. Hyvin veikeiltä ne karkitkin maistuivat.

Yhä ja aina: Kisulit<3 En ole vieläkään osannut olla rakastamatta niitä hetkeäkään.

Loppuviikosta on tulossa melkoisen hupaisaa aikaa! Huomenna lähdemme porukalla kurnajaisiin ja perjantaista eteenpäin olemme tupareiden huuruissa. Kuukauden bailut eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan ensi viikolla suuntana on vielä toiset tuparit ja sitä jälkeinen viikonloppu kuluu pikkuisia synttäripippaloitani viettäessä. Tällaista puuhatulvaa seuraa täällä päin. Ensi kerralla lisää!

Colourful Life

Heissan kaikille ja hyvää tulevaa juhannusviikonloppua!

Omat juhannukseni vietämme ihanalla kaveriporukallamme grillaten ja saunoen ja tietysti ottaen rennosti. Samana iltana juhlimme myös Tirppa-kullan 20-vuotis synttäreitä, joten muita vaihtoehtoja kuin hauskanpitoa ei vain voi olla! Mikon työvuoro loppuu siinä kolmen tienoilla, jonka jälkeen suuntanamme onkin Rauma-City.

Tätäkin jännittävämmät tapahtumat alkavat kuitenkin tapahtua vasta lauantain jälkeen, nimittäin Ranska ja Nizza odottavat jo kovasti pikaista saapumistamme. En ole ensinnäkään vielä koskaan ollut Ranskassa, mutta en myöskään ole vielä IKINÄ lentänyt! En oikein itsekään tiedä, miten näin pääsi käymään, mutta ensimmäinen lentomatkani tapahtuukin vasta lähes yhdeksäntoista vuotiaana. Toivottavasti se ei jää viimeiseksi. Kaikissa suhteissa... Ja pakko kai minun on myöntää, että kyllähän se jänskättää melko lailla. 8---)

Muutaman päivän takaiset valokuvat tahtoisivat jo kovasti päästä esille. Enköhän minä antaisi heille sellaista mahdollisuutta?

Uusi musta pitsimekko! Löysin tällaisen söpöliinin eräästä Outlet-myymälästä. ICON -nimisellä lapulla varustettu kaveri olisi normaalisti maksanut 44,95 euroa, mutta sain sen vain kolmen euron hintaan! Uskomatonta, eikö?

Kiharat tuntuivat jälleen omilta ja lupasinkin itselleni tehdä niitä useammin. Huivien käyttäminen hiuksissa saa myöskin huikean paluun! En käsitä miten olin jättänyt ne unholaan..

Samana päivänä kotiutuivat myös uudet kenkäkaverit. Muutaman kympin pitsitennarit näyttivät hauskoilta ja olivatkin aivan upeat jalassa!

 Tässä myös upouusi charmikas tiskiharjamme! Jää kyllä vasemmanpuolimmainen hiirulainen varjoon, vaikka olennauisista harjan tehtävistä onkin pärjänyt mainiosti. En ole vieläkään raaskinut käyttää tuota uutta..

Viime tiistai oli kotonamme leivontapäivä. Lemppari suklaamuffinssini ovat saaneet hurjasti suosiota. Jopa niinkin nirsoilta syöjiltä kuin Mikon pikkuveljiltä! Pakkaseen piilottaminen ei ole lainkaan paha vaihtoehto, silllä puolisen minuutin mikrouunilämmittäminen vain tekee siitä parempaa, suklaisempaa ja maukkaampaa! 

Päätin, että teenpäs kerrankin näitä unelmamuffinsseja oikein kunnon satsin ja asettelen pakkaseen odottamaan vieraiden tuloa. Päädyin kuitenkin lupaamaan ystäville tuovani ne juhannusrientoihimme. Hups. Eipäs auta kuin tehdä lisää ja vaikka vieläkin lisää. Sitten joskus.

Teimme myös tällaisia kinkkukierteitä sekä kääretorkkua, jotka tulevat kissanpentumme lahjoittavalle ystävälle. Hän ei suostunut ottamaan rahaa ja sovimme, että leivomme hänelle namijuttuja!

Tuli tehtyä myös Marian Spesial -pastavuokaa. Se ei taida koskaan epäonnistua! 8P

Lähiaikoina on myös inspiroinut taiteilla. Olen suruissani ikävöinyt kahden viimeisimmän kesän työpaikkaani Keramosta, jossa sain myydä keramiikkatöitä ja myös tehdä niitä itse. Ainakaan lähitulevaisuudessa saven saaminen käsiini vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, joten päätin tyytyä maalaamiseen ja tussikynäilyyn.

Kotimme on täynnä tällaisia pieniä palasia paperia. Kaksi viimeisintä kuvaa ovat mm jääkaapissa ja ylempi keittiökaapimme ovessa.. :3

Viimeinen (ärsyttävän vaikean kuvaamisen takia vino) teos on Tirppaliinin synttärikortti. Tästä ehkä tuli mieleen edellisen postauksen tuherrus, joka alunperin olikin tämän "tärkeämmän" työn suunnitelma. Tykästyin tähän ihmeen paljon, vaikka värejä tulikin käytettya odotettua enemmän, hiushässäkkä näyttääkin epäilyttävän paljon aloe veralta ja itse neitokainen onkin zombihtava. Silti! Vaikka itse sanonkin. :---D

Mutta eipäs mulla muuta. Pakkaamaan pitäisi mennä, mikä on aina yhtä suuri panikoiminen. Viikko pois kotoa, ja vielä niin monessa eri paikassa on tarpeiden analysoinnin kannalta stressaavaa ja uuvuttavaa. Mistäs minä tiedän, millainen sää siellä voi olla ensi viikon lauantaina? Tai entäs jos olenkin juuri sinä päivänä erityisen viluinen tai kuumissani? Bläää.....

Ensikerran postauksen ajankohdasta ei ole pienintäkään aavistusta. Luultavasti viikon paussi on kohdallaan, jonka jälkeen kuvia pursuavia postauksia on koko blogi pulloittamassa. Siihen asti siis heippa. Muistakaa olla ihmisiksi, että edes jompikumpi meistä on. ;---)

An Excellent Schema For Making Men Staring At You

(VAROITUS! Paljon kuvia <3MINUSTA<3 .....)

Toisinaan kun yrittää näyttää hyvältä, saattaa mennä liiallisuuksiin. Tämänpäiväinen asuni taisi olla hieman sellainen. Turhautuneena kotirouvana pääsin tänään pitkästä aikaa ulos kotoa, sillä lähdimme Mikon työvuoron jälkeen kauppaan. Into muiden ihmisten näkemisestä oli niin suuri, että se sai minut panostamaan pukeutumiseeni jälleen hieman enemmän. Pitkästä aikaa päätin myös harjoitella kauan sitten omaavaani taitoa -korkokenkäkävelyä.

Vaikkei päälläni ollut sinänsä mitään erityistä, vastakkaissukupuolen edustajien katseet kiinnittyivät vartalooni tavallista enemmän. 

 Pitkästä aikaa pakotin kanssa-asukkini kuvaajakseni. Siitä sessiosta tuli ihan hauska.

• Paita: Pikkuserkun hylätyistä vaatteista
• Vyö: Vanhan Rauman Outlet-putiikin löydös (kaikki vyöt oli vain yhden euron!!!)
• Hame: H&M
• Sukkahousut: Seppälä
• Korkokengät: Kirppis

• Pronssikaulakoru: Kalevala, yo-lahja<3
• Pronssisormus: Jalokivigalleria

Lopuksi kuvaaja sekosi. (Ei sitä, etteikö kuvattavakin...)

 

Jaksoitte tähänkin asti?? Hienoa!