Snow White

Yöllä satoi lunta.

Sitä on jo niin paljon, että haluan päästä nauttimaan sen kylmästä syleilystä

ja uppoutua sen hyytäviin uumeniin.

Eilinen päivä oli erityisen mukava. Kävin bänditreeneissä ja saimme Mikon kanssa ostettua lähes kaikki tarvittavat joululahjamme. Opintotuen saapuessa aamulla tein myös lahjatilauksia nettikaupasta. Toivon niiden saapuvan pian perille, jotta Mikko-poikakin saisi pukin kontista itselleen jouluksi yllätyksen.<3

En kylläkään tiedä miten saatoimmekin vahingossa ostaa äidilleni aivan liikaa lahjoja... Äitini lahjan oli tarkoitus olla kaksiosainen, ja olimme metsästämässä juurikin sitä jälkimmäistä puoliskoa ensimmäisen kaveriksi, kun kotona huomasimmekin ostaneemme hänelle yhteensä kolme lahjaa. :----D En tiedä mitä mahdoimme ajatella kaupassa... Emme taineet ajatella lainkaan.

Iltamme kuluikin televisiosarjojen parissa. Samalla minä pakkailin lahjoja ja Mikko toimi tonttuapulaisenani. Hän ei ole erityisen taitava pakkaaja, joten hänen osuutensa jäikin teippipalojen ojentamisen tasoiseksi. :'3 

Kikikin oli menossa mukana, vaikka tekikin kaikkea muuta kuin auttoi pakkaamisen etenemistä. Se karvapallero halusi vain leikkiä lahjanarun kanssa pureskellen sitä hampaidensa välissä. Annoinkin sitten hänelle ihan oman pätkän narua leikkiä varten, kun hetken päästä Mikko huudahti "Hei sehän syö sitä!" Aloin saman tien kaivaa narua pois sen suusta ja sitähän siellä riittikin! Kaivamani naru oli jo kertaalleen nielaistua, kuolamöykkyjä täyttä olevaa kakkaa! X_____X Siinä sitten Kiki seisoskeli suu auki ja minä vetelin hänen kurkustaan ulos parin metrin pituista lahjanarua sentti sentiltä........ -________-'

Siellä hyllyn päällä ne mallikkaat paketit nyt nöpöttelevät. ^-^ Ei haluttu piilottaa niitä, koska käytämme niitä hyväksemme kodimme joulusisustuksessa. :----D

Pääpakkaajatonttu, eli minä, sai eilen myös itselleen uuden lahjan!
Jättitupsupipon korvapalelun varalta!

Pyöräillessäni kouluun (=kimppakyydin tapaamispaikalle, n. 2km) ja takaisin korvani ovat palelleet hirmuisesti molempien omistamieni pipojen alla. :( Jotenkin ne vain ovat olleet aivan liian lyhyeen pituisia yltääkseen kunnolla korviin asti ja kun vielä hiuksenikin nostattavat pipon reunaa tuulessa liehuessa, ei korvilla ollut mitään toivoa säästyä pyöräilyn jälkeiseltä korvakivulta. Mutta onneksi nyt tämäkin järkyttävä ongelma on vain historiaa. Nih!

Lopuksi vielä jouluteetä ja karkurikissa:

Ainiin! Ja osallistukaahan tekin tähän mahtavaan Lindan jouluarvontaan!

Klik!

Colourful Life

Heissan kaikille ja hyvää tulevaa juhannusviikonloppua!

Omat juhannukseni vietämme ihanalla kaveriporukallamme grillaten ja saunoen ja tietysti ottaen rennosti. Samana iltana juhlimme myös Tirppa-kullan 20-vuotis synttäreitä, joten muita vaihtoehtoja kuin hauskanpitoa ei vain voi olla! Mikon työvuoro loppuu siinä kolmen tienoilla, jonka jälkeen suuntanamme onkin Rauma-City.

Tätäkin jännittävämmät tapahtumat alkavat kuitenkin tapahtua vasta lauantain jälkeen, nimittäin Ranska ja Nizza odottavat jo kovasti pikaista saapumistamme. En ole ensinnäkään vielä koskaan ollut Ranskassa, mutta en myöskään ole vielä IKINÄ lentänyt! En oikein itsekään tiedä, miten näin pääsi käymään, mutta ensimmäinen lentomatkani tapahtuukin vasta lähes yhdeksäntoista vuotiaana. Toivottavasti se ei jää viimeiseksi. Kaikissa suhteissa... Ja pakko kai minun on myöntää, että kyllähän se jänskättää melko lailla. 8---)

Muutaman päivän takaiset valokuvat tahtoisivat jo kovasti päästä esille. Enköhän minä antaisi heille sellaista mahdollisuutta?

Uusi musta pitsimekko! Löysin tällaisen söpöliinin eräästä Outlet-myymälästä. ICON -nimisellä lapulla varustettu kaveri olisi normaalisti maksanut 44,95 euroa, mutta sain sen vain kolmen euron hintaan! Uskomatonta, eikö?

Kiharat tuntuivat jälleen omilta ja lupasinkin itselleni tehdä niitä useammin. Huivien käyttäminen hiuksissa saa myöskin huikean paluun! En käsitä miten olin jättänyt ne unholaan..

Samana päivänä kotiutuivat myös uudet kenkäkaverit. Muutaman kympin pitsitennarit näyttivät hauskoilta ja olivatkin aivan upeat jalassa!

 Tässä myös upouusi charmikas tiskiharjamme! Jää kyllä vasemmanpuolimmainen hiirulainen varjoon, vaikka olennauisista harjan tehtävistä onkin pärjänyt mainiosti. En ole vieläkään raaskinut käyttää tuota uutta..

Viime tiistai oli kotonamme leivontapäivä. Lemppari suklaamuffinssini ovat saaneet hurjasti suosiota. Jopa niinkin nirsoilta syöjiltä kuin Mikon pikkuveljiltä! Pakkaseen piilottaminen ei ole lainkaan paha vaihtoehto, silllä puolisen minuutin mikrouunilämmittäminen vain tekee siitä parempaa, suklaisempaa ja maukkaampaa! 

Päätin, että teenpäs kerrankin näitä unelmamuffinsseja oikein kunnon satsin ja asettelen pakkaseen odottamaan vieraiden tuloa. Päädyin kuitenkin lupaamaan ystäville tuovani ne juhannusrientoihimme. Hups. Eipäs auta kuin tehdä lisää ja vaikka vieläkin lisää. Sitten joskus.

Teimme myös tällaisia kinkkukierteitä sekä kääretorkkua, jotka tulevat kissanpentumme lahjoittavalle ystävälle. Hän ei suostunut ottamaan rahaa ja sovimme, että leivomme hänelle namijuttuja!

Tuli tehtyä myös Marian Spesial -pastavuokaa. Se ei taida koskaan epäonnistua! 8P

Lähiaikoina on myös inspiroinut taiteilla. Olen suruissani ikävöinyt kahden viimeisimmän kesän työpaikkaani Keramosta, jossa sain myydä keramiikkatöitä ja myös tehdä niitä itse. Ainakaan lähitulevaisuudessa saven saaminen käsiini vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, joten päätin tyytyä maalaamiseen ja tussikynäilyyn.

Kotimme on täynnä tällaisia pieniä palasia paperia. Kaksi viimeisintä kuvaa ovat mm jääkaapissa ja ylempi keittiökaapimme ovessa.. :3

Viimeinen (ärsyttävän vaikean kuvaamisen takia vino) teos on Tirppaliinin synttärikortti. Tästä ehkä tuli mieleen edellisen postauksen tuherrus, joka alunperin olikin tämän "tärkeämmän" työn suunnitelma. Tykästyin tähän ihmeen paljon, vaikka värejä tulikin käytettya odotettua enemmän, hiushässäkkä näyttääkin epäilyttävän paljon aloe veralta ja itse neitokainen onkin zombihtava. Silti! Vaikka itse sanonkin. :---D

Mutta eipäs mulla muuta. Pakkaamaan pitäisi mennä, mikä on aina yhtä suuri panikoiminen. Viikko pois kotoa, ja vielä niin monessa eri paikassa on tarpeiden analysoinnin kannalta stressaavaa ja uuvuttavaa. Mistäs minä tiedän, millainen sää siellä voi olla ensi viikon lauantaina? Tai entäs jos olenkin juuri sinä päivänä erityisen viluinen tai kuumissani? Bläää.....

Ensikerran postauksen ajankohdasta ei ole pienintäkään aavistusta. Luultavasti viikon paussi on kohdallaan, jonka jälkeen kuvia pursuavia postauksia on koko blogi pulloittamassa. Siihen asti siis heippa. Muistakaa olla ihmisiksi, että edes jompikumpi meistä on. ;---)

Joulu-lagaus

Ja päivää jälleen!

Blogi-joululomani meni leppoisasti. Tekemisiini kuului löhöily (kaikkialla missä se suinkin onnistuu), juhliminen (=ystävän syntymäpäiväbileet, joulu, kaverijoulut), hysteeriset naurukohtaukset, nukahtaneiden leffaseuralaisten herättely, aivojen jättäminen narikkaan jne jne..

Heti joulupäivä-aamuna vanhemmat ja pikkusiskoni lähtivät muutamaksi päiväksi Pietariin. Minua ei erityisemmin lähtö innostanut, joten jäin kotiin. "Yksinäiset" päiväni ovat mielestäni paljon oivampi ratkaisu rentoutua, kuin hullu matkustelu miljoonakaupungissa. Käytettävissäni on siis tyhjä talo..... BILEEET!! no joo, en kyllä taida jaksaa.. :---D Talon emännän rooli tuntui harteillani kyllä jo yksinoloni ensimmäisenä päivänä! Satoi niin hitosti lunta, että Mikon auton pihalle parkkeeramiselle jouduin tekemään tunnin lumitöitä. Minä! Lumitöitä! :Q En usko sitä itsekään...... Samoin lämmitin myös saunaa, mihin kuului myös polttopuiden hakeminen pihavarastosta. (Oikein tuntuu kun hauista on kasvanut o_____o) Undulaattien hoito ja kukkien kastelu tuntuvat edellä mainittujen rinnalla lastenleikiltä. Noh, jo vajaan viikon päästä minusta tulee ihkaoikea emäntä ihkaoikeassa omassa kodissani! Muutamme uudenvuoden aatonaattona!

Tänään koitin sitten pakkailla. Okei, tiedetään että se olisi pitänyt aloittaa jo vähintään viikko sitten, muttamuttaah... (huom. tuon enempää ei valmiita laatikkoja vielä ole.. hups)

Laatikoiden lisäksi olen sentään myös hieman lajitellut vaatteitani. Takimmainen oikeanpuolinen kasa on tarkoitettu vanhempien kotiin jääväksi /roskiin meneväksi.

On se niin jännää, kun löytää jälleen unohtuneita lempivaatteita...

Pitäisi kai esitellä jotain joululahjojakin?.. Noh ihme kyllä, en saanut kovinkaan paljoa rojua, jota saan lähes joka vuosi sukulaisiltani, joilla ei taida olla hajuakaan mieltymyksistäni. Sain paljon suklaata, uunivuoan, suihkuhärveleitä, tyynyjä, kynsijuttuja, astioita, tonttuja, teepannun, kynttiläkipon, kynttilöitä, rahaa,

Uggi-tossut (en pidä lainkaan uggeista, mutta ehkä sisätossuina nämä voisivat mennäkin..),

Toivomani puu-kaulakorun<3,

Toivomani OBH-Nordican chilli-leivänpaahtimen<3

Mikolta sain kaksi kolmen päivän RuisRock-lippua<3 mikä taitaa samalla koitua meidän kesälomamatkaksemmekin. :---D Yeaaah <3_____<3

Mutta sellaista siis. Tästä eteenpäin koitan taas pakkailla (sen verran kuin jaksan -________-' (Mikko tulee illalla hoputtelemaan. Ehkä pidän taukoa sitä ennen? :--D)) . Asukuvia en ole erityisemmin jaksanut ottaa, vaikka ihan kivat vaatteet juhlissa ovat olleetkin. ;____; Muuna aikana olenkin hengaillut univaatteissa tai abiverkkareissa kotona lagaessani. o/

tässä todistus siitä.

Nähdään taas. Ehkä ensi kertaa vasta uuden ympäristön merkeissä. Moi!