Take me to the forest you big scary man

 Eilen oli niin kaunis sää, että päädyimme miehekkeeni kanssa kävelylle. 

Kävelyhän ei voi koskaan jäädä pelkäksi kävelyksi, joten kamera toimi matkallamme asiallisena viihdykkeenä. Minähän kun olen sen verran laiska etten saa ikinä millään aikaiseksi lähteä ulos ihan vain kuvaamaan maisemia. 

Retken aikana päädyimme evästauolle Hesburgerin fish&chipsille ja sen jälkeen Mikon koululle katsastamaan nopean netin mahdollistamaa yle areenan "Mielen salainen voima" -dokumenttisarjan ensimmäistä osaa lumelääkkeiden ja ajatuksen parannusvoimista. Olen muuten mieletön hyvien dokumenttielokuvien addikti...

Ja lopuksi vielä mättöilykuvat!!:

Ja vihoviimeisenä illan pelkokuva:

Öitä<3

Autumn, Autumn. Never Fall

Vaikka nytkin ulkona sataa kuin ämpäristä kaatamalla, ne pienetkin syysauringon ja värikkäiden lehtien täyteiset päivät saavat minut rakastumaan syksyyn aina uudestaan. Nyt tukkanikin on yhtä sen kanssa.

Clock Says Tick-Tock

Paskalogiat ja muut ärsytykset ovat vielä edessä, mutta ainakin osa yleisestä masennuksesta on antanut hieman uutta tilaa hengittämään keuhkot täyteen syksyisen koteaa ilmaa.

Elämää ja Erotiikkaa

Päivät ovat muuttuneet tunneiksi ja tunnit minuuteiksi.

Minulle on tapahtunut sitä sun toista enkä aijo pysähtyä hetkeksikään.

Viimeiset kaksi viikkoa olen kiepsutellut paikalta toiselle, voittanut peli-illassa, katsonut Pussikaljaelokuvan, ostanut sinappia, potenut ennennäkemätöntä krapulaa, täyttänyt vuosia, käynyt kaksissa tupareissa, vieraillut erotiikka-messuilla ja suunnitellut kesäistä muuttoa (en kerro vielä minne).

Olen ollut oma itseni, mutta samalla täysin joku muu. Kuluvat naamarini paljastavat altaan naarmuuntuneen pinnan ja arpikudosta. Kokemuksia, joita ei voi enää unohtaa muttei myöskään ostaa kullalla tai timanteilla. 

Olen ikävöinyt seikkailuja, joita en ole vielä päässyt löytämään. Niitä sellaisia, jotka vasta odottavat minua siellä kaukaisessa maassa joka avaa minulle porttinsa hetkenä minä hyvänsä. Olen tulossa kuoresta, joka ei enää pysty tukemaan minua tarpeeksi pitääkseen sisällään.

Kiitos.

Bileasun Suunnittelua

Olen usein miettinyt, kuinka rohkea tai pliisu bileasu saisi/"pitäisi" olla. Kun menee baariin huomaa joitain lähes iltapukuihin kääriydyttyjä naisia, ja taas toisaalta samassa baarissa voi hengailla rikkinäisissä farkuissa ja kulahtaneessa hupparissa laahustavia miehiä. Entäs jos jonain kertana on itse se ainoa ylipukeutunut, kun on kerrankin päättänyt panostaa asuunsa hieman enemmän? Tai toisaalta päätyy baariin vaikkapa työpäiväuupuneena rennoissa arkivaatteissa, mutta huomaakin kaikkien kaartavan sinua sillä olet paikan epäsiisimmän näköinen? Kummassakin tapauksessa olo voi olla melko kiusallinen, vaikka baarihan pitäisi olla paikka jossa pidetään hauskaa...

Huomisiin opiskelijabileisiin olen jo jonkin aikaa miettinyt omaa asuani. Sillä minähän en omista AMK-haalaria, oma pukeutumiseni erottuu massasta takuulla. Millä tavalla siitä saisi kuitenkin sopivan erikoisen mutta toisaalta taas tarpeeksi hillityn?

Tässä olisi yksi vaihtoehto.

Melkoisen räväkkä minun makuuni, mutta massasta erottuminen olisi kohdallaan!

Olisikohan liian rajua vetäistä tuollainen 50-luvun vibainen kokonaisuus??

Somien Sattumusten Sarja

Olen niin ikävöinyt syksyä. Hiuksieni värin myötä alan yhä enemmän tuntea olevani osa sitä.

Halu kokeilla kaikkea uutta on mahdottoman suuri. Samalla koen kuitenkin vaipuvani taas horrokseen, joka valtaa minut itseensä hiljalleen joka vuosi sen lähestyessä loppua.

Olen kuitenkin päättänyt värittää elämäni pienillä ilonaiheilla, joita emme usein huomaa, mutta jotka lämmittävät sydäntä ja mieltä kummasti.

Minulla on uudet kengät!

Sain nämä Mikon vanhemmilta valitsemanani synttärilahjana. (synttärit tosin ovat vasta tulossa 13. päivä) Lähdimme lauantaina Mikon vaateostoksille Rauman kauppojen ihmeelliseen maailmaan. Mikon äiti oli useasti muistutellut minua etsiä itselleni sopiva syntymäpäivälahja, ja useista kieltäytymisistä huolimatta päätin kuitenkin alistua kohtalon taakkaan. (hoho) 

Pitkien kiertelyjen jälkeen nirso silmäni löysi Aleksi13:n hyllyn syöväreistä nämä ihastuttavat kenkäyksilöt. Alennuksessa olevat muutaman parinkymmenen euron kengät olivat jäljellä vain kahta kokoa 41 ja 36. Olen onnekseni pienijalkainen, joten pienokaiset pääsivätkin täyttämään virallisen lahjani sijan.<3 Kuluneet kantapäät eivät estä minua rakastamasta heitä sillä aijon käyttää niitä vaikka väkisin.

Uusien hiusten mukana ovat kotiimme tulleet myös heidän uudet ystävänsä. En ole ikinä käyttänyt mitään erityisiä hiustuotteita ja jopa vastustellut niitä. Nyt on kuitenkin ryhdistyttävä tositoimiin, jos haluaa tukan näyttävän useimmiten hyvältä.

En yleensä pidä imeskeltävistä hedelmäkarkeista, mutta tämän veikeän UFO-pussukan huomatessani minun oli saatava maistaa myös sen sisältöä. Hyvin veikeiltä ne karkitkin maistuivat.

Yhä ja aina: Kisulit<3 En ole vieläkään osannut olla rakastamatta niitä hetkeäkään.

Loppuviikosta on tulossa melkoisen hupaisaa aikaa! Huomenna lähdemme porukalla kurnajaisiin ja perjantaista eteenpäin olemme tupareiden huuruissa. Kuukauden bailut eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan ensi viikolla suuntana on vielä toiset tuparit ja sitä jälkeinen viikonloppu kuluu pikkuisia synttäripippaloitani viettäessä. Tällaista puuhatulvaa seuraa täällä päin. Ensi kerralla lisää!