Sateisten päivien väsyneet asut

 Sateisina päivinä ei tee mieli lähteä minnekään. Kouluun lähteminen pyörän selässä ei houkuttele ajatuksena sitten yhtään sen enempää kuin mikään muukaan. Tällaisina päivinä tahtoo laittaa päälleen jotain mikä piristää ja jossa tuntee olonsa mukavaksi.

Tässä muutamia vessaotoksia kuluneilta päiviltä.

Uusi vihreä ruutukauluspaita Cubuksesta ja HOUSUT. Hmmh, olenkohan tosiaan timmiintynyt kun 

housutkin saa näyttämään taas hyvältä päällä?

Raitapaitiskin on ollut ahkerassa käytössä.

Vanha mekkokin oli päässyt pitkästä aikaa päälle.

Sormenikin saivat uuden pöllöystävän, jonka Mikko suostui minulle ostamaan. n___n <3

Olen muuten aika innoissani tulevasta! En malta odottaa että uusi kouluni alkaa ja pääsen sulektamaan uuteen *~~~~*~~~~*tuntemattomaan maailmaan.*~~~*~~~*

Tittididiii!

Toissapäivänä sain tietää erittäin mieluisan ilouutisen.

Nimittäin kirjeen, joka ketroi että...

...minusta tulee sairaanhoitaja.<3

Jännitykset ja odottelut ovat vihdoin ohitse ja saan vain nauttia muikeasta olostani.

Kuten kuvasta näkyy, sain jopa melkoisen hyvät pisteetkin mikä kertoo että stressaaminenkin on ollut täysin turhaa. :'>

Rakas Joulupukki...

Tämän vuoden olen ollut mielestäni ertityisen kiltti.

Ja vaikka en olisikaan, ansaitsen ehdottomasti nämä unelmieni vaatteet!

*Upean ihastuttava paita, jossa rintojen yläpuolella ja hihoissa läpikuultavaa 

koristeellista pitsikangasta. (EMP)

*Kireä kynähame jonka voi yhdistää miltei mihin vain yläosaan. (EMP)

*Korut, eli sormus ja kaulakoru lumosivat sirolla kauneudellaan. (EMP)

*Mielettömän nätit nahkakorkokengät löytäisivät oikean paikkansa kenkäystävieni seurassa. (EMP)

*Laadukkaanoloiset verkkosukkahousut. (Slim Agent)

*Korsettitoppi saa asun kuin asun näyttämään päheältä. (EMP)

*Hame tuo mieleeni supersankarittaret. (EMP)

*Klisheiset sydänkorut tuovat muuten ronskiin asuun ripauksen tyttömäisyyttä. (EMP)

*Rikkinäiset polvisukat ovat vain niin coolit! (EMP)

*Korolloset maiharit ovat naisellista eleganssia. (EMP)

*Prinsessamekko sopii hienompiin tilanteisiin. (EMP)

*Korut lumoavat taianomaisuudellaan. (EMP)

*Kengät... No, Minna Parikka. Eiköhän se kerro jo kaiken.

Hajamielinen kapulanpudottaja

Heipsan heih.

Kiireinen ja täyteenängetty viikko lähenee vihdoin loppuaan. Täysipitkät koulupäivät pääsivät torstain PoisonBlackin heviseen huipennukseen. Valkoviini maistui (+ yksi siideri, aijaijai karppaus...xP) ja pisti pään pyörälle. Jalat tanssivat ja viereinen tyttö joutui tahattoman väkivaltani uhriksi. Kolmesti.... : D Alunperin minulle tuntematon hevibändi sytytti kropan liekkeihin ja tunnelma nousi kattoon hetkessä.

Eilinen ilta kului taas kotisohvalla tyttösten seurassa leffojen hämyisissä tunnelmissa. Tuli syötyä yrttistä täytepatonkia ja juotua pari lasia kokista. ;___; Karppaus on kuitenkin muutamia ailahteluja lukuunottamatta mennyt ihan hyvin. Syön paljon kanaa, johon alan jopa jo tottua, raejuustoa, kasviksia, salaatteja, maustamatonta jugurttia hunajalla. Juomaksi juon maitoa taikka sitruunavettä. Sillä pärjää aika mainiosti.

Marinoitua kanan rintaleikettä, purkitettuja kiinalaisia sieniä, purkkitomaatteja, kurkkua ja maustettua fetajuustoa.

(Pakastettua) kananrintaa, raejuustoa ja purkkijuttuja.

Kirpparilta tuli löydettyä muutama kiva juttu 

jotka voisin esitellä täällä asti.

 Raitapaita-neule, joka on päätynyt päällekin asti jo kahdesti!

Ihana söpis vintage-laukku. Kissat ovat tosin ehtineet jo hieman tuhota sen pintaa raapimalla. :( Huomasin sen vasta äskeittäin ja olin melkoisen raivoissani. Ei se puoltatoista euroa kalliimpi ollut, mutta tykästyin niin kovasti että harmittaa....

Ehkä maailman söpöin villatakki! Hong Kongissa tehty Ruusunen piristää varmasti

kylmimmänkin talvipäivän!

Huomasitteko muuten tyhjillään olevan ylähuuleni? Jep, otin lävistyspalleroni siitä pois. Hoitsukouluhaastatteluun mennessäni otin sen pois, mutta kotiin päästyäni en saanutkaan enää takaisin. :( Sovin itseni kanssa, että jos ensi perjantaina tulee kielteinen vastaus kouluun pääsystä, survon lävärin takaisin. Vaikka väkisin sitten.

Eipäs nyt muuta. Seuraavaksi suuntaamme Raumalle ja huomenna Turkuun.

Heipsan!

Take Me Into Your Skin

Kullan arvokas kotikin alkaa tuntua vankilalta, kun siellä viettää kaikki päivät yksinään..

Toisaalta olen alkanut todellakin ymmärtää tekemisen täytteisen elämän kauneutta. Koskaan ei tarvitse ajatella olevansa hyödytön tai aikaansaamaton, kun sellaiselle ei yksinkertaisesti ole aikaa. Onhan kodissa tietysti paljon hyviä puolia, mutta niitä tulee usein arvostettua vasta ollessaan jossain täysin muualla.

Olen jo melkoisen väsynyt elämänmuotooni, jona joko istuskelen kotona odottamassa miestäni töistä tai olen koulussa, jossa ei tehdä mitään hyödyllistä. Tai oikeastaan mitään. Tuntuu melkoisen turhauttavalta saapua Porista Nakkilaan asti kouluun istuakseen 90% kouluajasta tietokoneen ääressä datailemassa koska 

_mitään ei tapahdu_

Vaikka laiskottelu toki onkin toisinaan ihan hauskaa, tekee sitä mieli tehdä joskus jotain järkevääkin. Tämä on ollut se suurin syy koulun vaihdon ajatukseeni. Erityisesti kun tiedän, etten tahdo elämästäni vain kausittaisia töitä animaattorina silloin tällöin (jos siis edes käy niinkin suuri tuuri että joskus saisi jotain töitä), jolloin nekin työt tehdään muutaman päivän ajan ympärivuorokauden ja loput päivät elämästä hillutaan työttömänä kotisohvalla mussuttamassa valmisaterioita. Se ei vaan yksinkertaisesti ole minua varten.

Tämäkin tuherrus on tehty koulussa kun ei muutakaan järkevää tehtävää ollut...

Perjantaitunnit (oli vapaapäivä...) korvaava storyboard-tehtävä.

Joko muuten kerroin hoitsukoulun pääsykokeesta? Noh, siinä kävi sitten niin että tiistaina siellä olin ja tein parhaani ja jos en saa paikkaa niin ärsyttää aivan suunnattomasti.

Siis. Koe sisälsi kolme osiota; kirjallisen aineistoesseen, ryhmän kanssa puhumistehtävän sekä yksilöhaastattelun. Kirjallisessa osiossa piti sairaanhoitajan silmin analysoida annettua diagrammia, jossa kerrottiin ammattiopistossa opiskelevien nuorten sairauksista, joita he ovat kokeneet viikon sisällä. Kirjoitin kaikkea mahdollista havainnointia diagrammista sekä oman mielipiteeni mahdollisuudestani vaikuttaa asioiden paranemiseen. Mielestäni en olisi voinut tehdä tehtävää enää sen paremmin.

Toinen osio, eli ryhmätehtävä oli ehkä kaikkein mukavin siinä mielessä, ettei koko osiosta tarvinut selviytyä yksinään. Lisäksi kohdalleni osui aivan mahtavan puheliaita ja avoimia ihmisiä, joiden kanssa tuli hyvin toimeen ja sai keskusteltua ja käsiteltyä monta asiaa. Aiheemme oli onnellisuus ja sen tavoitteleminen eri keinoin. Saimme mielestäni keskustelumme tuloksena erittäin onnistuneen kattauksen kaikkea, mitä aihe voisi pitää sisällään. 

Kolmas osio olikin minusta kaikkein haastavin. Mitä olin Mikolta kuullut, hänen haastattelunsa oli hyvin helppo, eikä haastatteleva opettaja edes kysellyt häneltä paljon mitään. Minun haastattelijani ei sen sijaan edes tainnut lukea kirjoittamaani esittelyä itsestäni, vaan tiedusteli asioista suoraan minulta kasvotusten. Alle metrin etäisyys haastattelijaan sekä suora katsekontaksi muodostivat melkoiset paineet jo muutenkin jännittävään tilanteeseen. Opettaja oli mielestäni erittäin mukava, mutta myös hyvin tarkka ja kireä. Kiperät kysymykset ja syvälle kaivaminen olivat painostavia, joten voin vain toivoa vastaukseni olevan hänelle tarpeeksi tyydyttäviä. En osaa sanoa, teinkö häneen hyvää vaikutusta, mutta lopussa hän ainakin toivoi meidän näkevän taas uudestaan. Tietysti hän saattoi sanoa niin myös kaikille muillekin, mutta itselleni ainakin tuli melkoisen varma olo ja hymy huulille kun astuin ulos luokkahuoneesta.

Tämän päivän ruoka: Lohisalaatti. 

(Karppauksen myötä blogini saa jälleen melkoisen ruokaisan merkityksen...)

Jälkeenpäin olen analysoinut koko koetta ja erityisesti haastattelua päässäni moneen otteeseen, mutten tiedä onko se lainkaan kannattavaa. Turvaudun kokeen jälkeiseen hyvänolontunteeseeni ja toivon että yksi kuudestakymmenestä paikasta suodaan minulle. Tiedän ainakin tehneeni parhaani mukaan.

Tulokset tulevat aikaisintaan 25.päivä, johon on vielä kaksi viikkoa. En tietenkään malttaisi odottaa enää hetkeäkään, vaikken tiedäkään olenko edes hyväksytty. Olisin aivan superonnellinen jos pääsisin!

(huh! En ole noinkaan ajatellut pitkäänpitkään aikaan...)

Skarppaus!

Kyllä.Näin minä ajattelin ennen tämän viikon tiistaita, jolloin menimme isäni syntymäpäiväjuhlille.

Minusta on suuri aika alkaa oikeasti ajatella kurviensa suuruutta, kun jo isoisäkin alkaa mainita huomanneensa rasva-prosentin nousua. Mummukin on jo jonkin aikaa sitten tullut ajoittain kyselemään, josko hänestä nyt on tulossa isoisomummu. Niin.....

Tästä kaikesta ahdistuneena tein vihdoin lopullisen päätöksen aloittaa esteetön ja ikuisen onneton laihdutuskuurini. Tämähän ei onneksi kuitenkaan tarkoita paastomista tai äidin suosittelemaa viikkoa jolloin saisi syödä ainoastaan piimä-tilli-kurkku -soppaa, vaan Minäkin ryhdyn karppaanaan!

Te tuhannet lukijani mietittekin siellä varmaan, miten minä ikinä kykenen siihen sillä minähän olen kasvissyöjä! Mitä ihmeessä aijon syödä, jos ravinnostani poistuvat myös leipä, pasta, riisi ja peruna? Noh, tässäpä teille helppo ja yksinkertainen ratkaisu: MINÄ RYHDYN LIHASYÖJÄKSI!

Huh. Tulihan se sanottua.. Mutta miettikää! 9 vuoden kasvissyönnin jälkeen se oikeasti on iso juttu!

En ole vielä syönyt lihaa, mutta jo elän jo kolmatta päivää ilman hiilareita ja hengissä ollaan. Niiden sijaan syön mm. salaattia, lohta (maksoi hei Lidlissä vain 8e/kg!), juustoa, paprikaa, kananmunaa, majoneesia ja sienisalaattia. Ja on kuulkaas hyvää! Jääkaappiin on jo ostettu kanaa ja jauhelihaa ja aijon todellakin opetella syödä niitä. :---) Kaikennäköistä puolesta- ja vastaan-mielipidettä on karppaamisesta kuulunut, mutta nyt minä aijon jokatapauksessa kokeilla tätä. Liian kauan olen odotellut, kierrellyt ja kaarrellut. Nyt on aika toimia!

Tämän päivän ruokana uunilohta, raejuustoa ja sienisalaattia!

Ihan hyvinhän tämä on ainakin tähän mennessä näyttänyt toimivan. Tietysti nyt aamupalalla on tottunut syömään leipää, viikonloppuisin juomaan lonkeroa ja leffailtoina mussuttaa sipsiä ja suklaata, mutta kaikkeen voi totutella uudelleen. Pop-cornit eivät esimerkiksi ole niin epäterveellisiä kuin sipsit sekä oikein tumma 80% suklaa edes ole kovin lihottavaa. Eilen maistelin 60%sta ja jopa tykkäsin siitä! Karppaaminen tietysti maksaakin normaalia syömistä enemmän, sillä ennen saattoi pärjätä pelkillä nuudeleilla ja makaroneilla kun nyt taas on hankittava kasviksia, munia ja lihoja... Toisaalta taas säästää lonkeroissa. Niissä se suurin hiilaripommi luultavasti onkin!

Katsotaan siis miten tämä tästä etenee. 

Sunnuntaina kyllä olis tulossa isänpäivälounasteluja... Miten mahtaa käydä... : /

This is Halloween!!!

Halloweenbailumme olivat paras juttu pitkään aikaan! 

Waiting for a Miracle

Heishan rallaa!

Viimepäivät ovat kuluneet melkoisen jännittävissä merkeissä. En vaan ikinä malttaisi millään enää odottaa sitä sydäntä sykähdyttävää, riipivää kauhujuhlaa joka kolkuttaa oveemme jokaisen vuoden syksynä.

En malttaisi enää odottaa sen alkamista vaikka odottaminenhan tässä se paras osuus onkin! :3 Huoneisto on nyt koristeltu lepakoin ja seitein eikä enää puutu muu kuin kauhistuttavan riipivä juhlaväki.

Yllä oleva kuvakaan ei poikkea halloween-teemasta kovinkaan paljoa. Yhtä salamyhkäinen sekin on kuin tuleva juhlakin. Ja sellaisia ovat ainakin kuvan henkilöt, luokkalaiseni animaattorit.

Perjantaiset bileemme taitavat kuitenkin onnistua ja huoleni taisivat sittenkin olla turhia! :') Vaikka tänäkin vuonna pippaloiden järjestelyyn on mennyt jo tähänkin mennessä taas yli kolminumeroisen luvun verran euroja, ei rakkaasta perinteestä vaan osaa luopua.

Onnen riemun ja todellisuuden raja katosi vieläkin näkymättömämmäksi kun sainkin kuulla vielä yksien ihanien ihmisten tulosta. He pääsevät sittenkin paikalle, ja on taas hieman enemmän täytettä kohti täydellisyyttä.

Ensikerran postaus on toivottavasti pelkkää halloweenia, sillä harmittaahan se hirmuisesti, jos ei niin upeita hetkiä muistakaan ikuistaa kuviksi saakka. :') 

Hei sitten ja riipivää halloweenia kaikille niille jotka sitä viettävät näin meidän tapaamme, suomalaisen kalenterin mukaan! Heiiips!<3