Yöllä satoi lunta.
Sitä on jo niin paljon, että haluan päästä nauttimaan sen kylmästä syleilystä
ja uppoutua sen hyytäviin uumeniin.
Eilinen päivä oli erityisen mukava. Kävin bänditreeneissä ja saimme Mikon kanssa ostettua lähes kaikki tarvittavat joululahjamme. Opintotuen saapuessa aamulla tein myös lahjatilauksia nettikaupasta. Toivon niiden saapuvan pian perille, jotta Mikko-poikakin saisi pukin kontista itselleen jouluksi yllätyksen.<3
En kylläkään tiedä miten saatoimmekin vahingossa ostaa äidilleni aivan liikaa lahjoja... Äitini lahjan oli tarkoitus olla kaksiosainen, ja olimme metsästämässä juurikin sitä jälkimmäistä puoliskoa ensimmäisen kaveriksi, kun kotona huomasimmekin ostaneemme hänelle yhteensä kolme lahjaa. :----D En tiedä mitä mahdoimme ajatella kaupassa... Emme taineet ajatella lainkaan.
Iltamme kuluikin televisiosarjojen parissa. Samalla minä pakkailin lahjoja ja Mikko toimi tonttuapulaisenani. Hän ei ole erityisen taitava pakkaaja, joten hänen osuutensa jäikin teippipalojen ojentamisen tasoiseksi. :'3
Kikikin oli menossa mukana, vaikka tekikin kaikkea muuta kuin auttoi pakkaamisen etenemistä. Se karvapallero halusi vain leikkiä lahjanarun kanssa pureskellen sitä hampaidensa välissä. Annoinkin sitten hänelle ihan oman pätkän narua leikkiä varten, kun hetken päästä Mikko huudahti "Hei sehän syö sitä!" Aloin saman tien kaivaa narua pois sen suusta ja sitähän siellä riittikin! Kaivamani naru oli jo kertaalleen nielaistua, kuolamöykkyjä täyttä olevaa kakkaa! X_____X Siinä sitten Kiki seisoskeli suu auki ja minä vetelin hänen kurkustaan ulos parin metrin pituista lahjanarua sentti sentiltä........ -________-'
Siellä hyllyn päällä ne mallikkaat paketit nyt nöpöttelevät. ^-^ Ei haluttu piilottaa niitä, koska käytämme niitä hyväksemme kodimme joulusisustuksessa. :----D
Pääpakkaajatonttu, eli minä, sai eilen myös itselleen uuden lahjan!
Jättitupsupipon korvapalelun varalta!
Jättitupsupipon korvapalelun varalta!
Pyöräillessäni kouluun (=kimppakyydin tapaamispaikalle, n. 2km) ja takaisin korvani ovat palelleet hirmuisesti molempien omistamieni pipojen alla. :( Jotenkin ne vain ovat olleet aivan liian lyhyeen pituisia yltääkseen kunnolla korviin asti ja kun vielä hiuksenikin nostattavat pipon reunaa tuulessa liehuessa, ei korvilla ollut mitään toivoa säästyä pyöräilyn jälkeiseltä korvakivulta. Mutta onneksi nyt tämäkin järkyttävä ongelma on vain historiaa. Nih!
Lopuksi vielä jouluteetä ja karkurikissa:
Ainiin! Ja osallistukaahan tekin tähän mahtavaan Lindan jouluarvontaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti