Tänään olen pyrkinyt olemaan rationaalinen. Joskus sitä kuitenkin vain tuntuu ettei päivän sisältö ole juurikaan muuta kuin pelkkää sattumusten sarjaa ja elämä yksinomaista kivojen asioiden vaivalloista ympärilleen hamstraamista. Sellaisina hetkinä tietää kuinka hölmöiltä ihmiset kuulostavat ja kuinka päättömiä ja toivottomia heidän yrityksensä kontrolloida ja ohjata elämäänsä ovatkaan. Ajatukset ovat yhtä sirkusta ja näkymät pyörivät silmien edessä karusellina, toistaen uudestaan ja uudestaan samat vanhat rutiininsa. Suojakerros lohkeaa käytössä ja paljastaa altaan kokemattoman ja kalpean todellisuuden. Karhean suloinen kieli nuolaisee kämmenselkääni ja mourahtaa lempeästi perään. Se ei odota vastineeksi muuta kuin hitusen lempeä ja tilkan rakkautta. Harja suoristaa pörröiset untuvat ja jättää mielen leijumaan kauas tästä maasta. Sopivampaa hetkeä odotellessa. Jos sellaista siis ikinä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti