Paljon ruokaa ja vähän minua

Oii, tuo otsikon tuoma viesti saisi niiiin olla totta... Miksei voisi laihtua ruoan syömisestä eikä päin vastoin? :---( Tiedän, että oli tyhmä kysymys, mutta ihan oikeasti! Miksi kaikki menee aina vaikeammin päin???!!


Todellisuudessa kuitenkin otsikon tarkoitus oli kertoa, että tulossa on mehukkaita ruokaan liittyviä juttuja. (taas kerran) Olen muuten laihiksella. Kyllä, minä! Ja nyt yritän parhaani, vaikka mitä muut väittäisivät. :--( Okei, kuvat eivät nyt kerro tämän jutun puolesta oikein mitään soveliasta, mutta niitä on nyt kertynyt kameraani sen verran, että johonkin ne vain on purattava...

1.Tässä eräänä päivänä päätimme tehdä jälleen wokkia. Tykästyin niin paljon makean chili -kastikkeeseen, että luulin nyt kaiken tulisen ruoan sopivan suuhuni. Noh, toisin kävi. Olimme valinneet wokki-paistokastikkeeksi jonkun random kastikkeen, joka olikin yllätykseksemme aivan järkyttävän tulista (ainakin minulle)! En pystynyt syömään wokkia kuin pari haarukallista, minkä jälkeen jo jouduin juoksemaan huuhtomaan suuta ja kieltäni hanan alla... Olipa ainakin hyvä laihdutuskuurin kannalta, sillä sinä päivänä söin vain salaattia...... = Ei näin.



Salaatti, wokki, Mikon kanat, minun tonnikalat



Aijai.. Kattokaas nyt, kuinka hyvältä se näytti...



Noo, olihan tääkin nyt aika hyvää.



2. Kerran kaupassa ollessamme huomasin hyllyllä seuraavanlaisen tuotteen:

Falafel! Olin kuullut niistä moneen kertaan, mutten vielä kertaakaan (ainakaan tietoisasti) maistanut.

Paketti, joka sisälsi itsessään jo valmiit falafel-jauhot, vaikutti helpolta ratkaisulta.

Käytännössä kaikki kävikin toisin.

Ensinnäkin, paketin kyljessä oleva ohje oli aivan hullu! Itse en tajunnut suomenkielisestä käännöksestä pätkän vertaa! Mikko (joka nämä lopulta kokkasikin) kuitenkin jotenkuten ratkaisi mystisen koodikielen, ja pääsi tuumasta toimeen.

Toinen ongelma ilmaantui kuitenkin jo paistovaiheessa. Pullista tuli aivan liian kovia päältä ja täysin raakoja sisältä. Ne oli pakko pilkkoa puolikkaiksi, jotta saavutettaisi edes kypsyys...

Kolmas ongelma oli maku. Osa pullista maistui kyllä aivan hiekalta (ja siltä ne kyllä näyttivätkin). Liian helposti palaneet pullat olivatkin sitten täysin syömäkelvottomia. :--(

Verratkaas näitä ja pakkaukseen kuvattuja.

 Melkoinen ero, eikö?

Vaikka valmistaja oli itse ihka-aito kokki!

(Eli siis Mikko, sinulle ei suunnata pienimpiäkään kiukkuja<3)

3. Uusin kokeiluni on Kissanminttu likööri! En ole oikeastaan lainkaan likööri-ihmisiä, mutta haluaisin mahdollisesti tulla sellaiseksi... Tässä edellispäivänä alkossa käydessämme päätimmekin sitten kokeilla jotain likööriä. Kissanminttu kuulosti ja näytti kivalta. Se sitten päätyikin mukaan.

Kotona ollessamme huomasimme etiketissä lukevan, että kyseistä nestettä voi tarjoilla hyvin esimerkiksi jäätelön kanssa. Lamput kirkastuivat, kun tajusimme pakstimessamme olevan täydellisesti minttusuklaajäätelöä!! Siitä tuli ihan supersuperhyvää!!! Namii! Maistakaa!

Tällainen ruokapostaus tähän väliin!