Muutama päivä sitten päätimme luopua kalliista, paahtavasta peitostamme. Emme toki kokonaan, vaan "kesätauoksi" (kun kellotkin juuri siirrettiin jne :D). Käytämme nyt ainoastaan pussilakanaa, mikä tuntui hyvin riittävältä, eikä lainkaan liian ohuelta.
Noh, tänään varhain aamulla herätessähi huomasin kuitenkin olevani aivan jäässä. Hytisevä kehoni ei edes osannut automaattisesti reagoida rutiininomaiseen aamuvessakäyntiini. Yritin vetää lakanaa päälleni, muttei Mikon toukanomainen kietoutuminen siihen antanut periksi. Sekunnin päästä mies alkoi kuitenkin liikahdella, ja olin varma hänen eleistään, että hän on pahoillaan hamstrailustaan, ja on mielellään tarjoamassa minulle lämpöistä avosyliä. Ilahduin ja hymyilin leveästi moisesta kiltistä teosta. Hetken kuluttua tajusin kuitenkin kaiken tämän tulkintani olevan vain harhaa; Mikko oli liikahtelujensa jälkeen vain vaihtanut kylkeä. Ja kaiken lisäksi väärään suuntaan! Minusta poispäin!! Samalla hän vetäisi peittoa vain lisää alleen!! :--< Millaista se tuollainen käytös oikein on olevinaan?
Vessailun jälkeen kävin kaapilla ja hain kiukkuisena vanhan lämpöpeittomme. Niin kului vielä tunti, minkä jälkeen reräsinkin. Hauskinta tässä kaikessa on, ettei Mikko muuista koko tapahtumasta yhtään mitään, eikä myönnä olleensa töykeä. :¨¨¨D
Huoh.. En käsitä mistä ihmiset (=tarkoitan nyt minunlaisiani opiskelijoita) saavat rahaa! Useita muotiblogeja seurailessani tulee suorastaan niin perhanan orpo olo, ettei mikään enää lohduta! :---( Onhan se selvä, että emme käy töissä, emmekä ottaneet opintolainaa, mutta en uskoisi että erityisemmin kukaan muukaan? Kyllähän ne jotkut käyvät koulun ohella myös töissä, mutta huhhuh, miten ihmeessä he jaksavat?? Jos koulu kestää about neljään asti, niin siitä sitten vielä joka päivä töihin ja viikonloputkin töissä? Siinä sitten enintään pari tuntia vapaa-aikaa päivässä, ja nukkumaan.Ihastuttavaa elämää. :--(
Okei, tiedänhän toki myös sellaisia yksilöitä, joiden rahasampo on rakkaan isukin rakas pankkikortti, mutta sellaisista en haluaisi edes mainita! Minusta se on ehkä säälittävintä maailmassa, ja naurettavin keino muuttaa asumaan yksin ja aloittaa "itsenäinen elämä"!! Pakko myöntää, että omakin isä maksaa yhä puhelinlaskujani, mutta a) emme vain ole vielä saaneet aikaiseksi muuttaa asiaa, kun molemmilla on ollut kiireitä, b) En oikeasti nykyään enää edes soittele kenellekään muulle kuin vanhemmilleni silloin tällöin, jolloin maksamista ei varmasti juurikaan ole.. Ja c) hankimme aikanaan liittymäni ja puhelimeni jossain samassa paketissa, joten liittymän tai paketin vaihtaminen mahdolliseen edullisempaan olisi hyvin mutkikasta ainakin vielä näin lyhyen ajan jälkeen... Minusta tuossa riittää hyvin syitä yhden vaivaisen puhelinlaskun maksamiseen. Isin pankkikortilla vierailu onkin sitten jo täysin eri asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti