Pääsiäisruohooni liittyykin hauska tarina.
Olin jo pitkään ennen pääsiäistä suunnitellut istuttavani rairuohon pääsiäiseksi. Emme kuitenkaan saaneet aikaiseksi ostaa niitä siemeniä, ja muutamaa viikkoa ennen pääsiäistä aloinkin jo pikkuhiljaa luopua koko ajatuksesta. Vanhemmillani vieraillessa sain kuitenkin pikkusiskoltani yhden påussillisen siemeniä. Päätin, että "noniin! Tästä se lähtee!" ja aloin suunnitella mariskoolejamme sopiviksi kupeiksi kyseiseen hommaan.
Kotona kuitenkin tajusin, ettei meillä ole ripaustakaan ylimääräistä multaa. Ajattelin kuitenkin, että ei ole mitään hätää. Otin kupit ja siemenpussin mukaani ja lähdin tallustelemaan kohti ulko-oveamme. Suuntasin kohti talomme lähimpää metsikköä, sillä kyllähän metsässä on aina multaa mistä ruoho ja kaikki kasvaa.. Matkalla huomasinkin jo valmiiksi kaivetun kuopan jonkun autotallin vieressä. Sain tyytyväisenä täytettyä kuppini täyteen ja istuttamaan kaikki siemenet niihin.
Kotona yrittäessäni kastella istutuksiani huomasin kuitenkin tyhmyydessäni täyttäneni mariskoolimme hiekalla! Seoksessa oli varmasti myös mullan osasia, mutta suurin määrä koostumuksesta oli kuitenkin hiekkaa. Huokasin syvään ja jätin kupposet sivuun. Ajattelin, että niistä on aivan turhaa odttaa tulevan yhtään mitään. -Enintään hometta. Muutaman päivän kuluttua aamulla huomasin kuitenkin pienien ruohonalkujen töröttelevän hiekan alta. Voi kuinka innostumiseni olikaan suuri! :'> Siitä lähtien ne eivät muuta ole tehneetkään kuin kasvaneet pituutta aivan hurjaa vauhtia!
Tässä muuten myös meidän uusi huonekasvimme.
Se on vielä vähän pikkuinen, mutta toivomme hartaasti senkin kasvavan!
Tänään lähden Raumalle ja illalla Mikko tulee perässäni. Menemme taas huomiseksi töihin, siivoamaan, ja jäämmekin Mikon vanhempien luokse viettämään juhlapyhää. Pahoittelen blogin puoleista hiljaisuutta, mutten ole oikein kokenut sen päivittämisen tarvetta, kun kaikki mitä olen lähiaikoina tehnyt on ollut joko kotona hengailua, sukuloimista tai siivoilua.
Paitsi että viime lauantaina kävin vaihtamassa lävistyskoruni lyhyempään. Kyseinen herra lupasi tarjota koruvaihdon vain puoleen hintaan, jos tulemme tekemään sen hänen luokseen. Noh, kassalle tullessa hän sanoikin antavansa sen tällä kertaa ilmaiseksi. : D En sitten tiedä, mikä häneen tuolloin meni.. Mikkokin vitsaili, että mitäköhän keinoja minulla oikein on käytössä, kun saan kaikenlaisia erikoisalennuksia.... Niinpä..
Palluran pitäisi nyt olla edellistä hieman isompi. Huomaako sen edes?
Pääsin muuten viimeisen viikon sisällä nauttimaan ehkä elämäni parhaasta keikasta!
Ai mikä bändi oli kyseessä? No aivan ehdottomasti rakkain artistini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti