Heipparallaa taas!
Tänne kuuluu ihan hyvää. Varsinkaan kun ei oteta huomioon helvetillisen vihlovaa hammastani, joka ei anna syödä eikä harjata. Eikä tienkään sitä, että viikonlopun ajan olen taas saanut istuskella yksin kotona suurimman osan ajasta. Sekään että heräsin tänään (sunnuntaina) jo kuuden aikoihin ja olen muutenkin ollut ärsyyntyneen stressaantunut kaikesta mahdollisesta ei saa mieltäni matalammalle, nimittäin minulla on perheeni; Mikko ja kisulit sekä tietysti ihanat ystäväni jotka osaavat aina löytyä oikeilla hetkillä. Myös rakkain höpöttäjä-äitini, joka saa puhelimitsekin höpötyksiensä lomassa piristettyä mieleni kummasti.
Tässä vielä muutama kiva juttu:
Uusi ihastumiseni vanhoihin korvakoruihini. Otin kyllä ne jo pois, sillä korvani eivät kestä kyseisten söpöliinien paksua lävistäjää sekä ruuvattavaa sulkemismekanismia joka on lihaisalle korvalleni liian piukka... :---(
"Uusi" ripsivärini jonka isäni on tuonut joskus työmatkoiltaan tuliaisiksi. Lancomen Hypnosea ei löydy Suomesta kovinkaan helpolla tai jos löytyykin, hinta taitaa olla melkoisen päätä huimaava. Vanha ripsari rapisi ripsiltä jo siihen malliin että päädyin avaaman tämän uuden paketin, jota olin säilyttänyt hartaasti lipastossa. Nyt se on käytössä. Amen.
Paljon salaattia koska se ei lihota niin paljoa ja koska elämä on epäreilua!!! >:( No ei, kyllähän se salaatti maistuu mutta muutaman ylimääräisen lisäkilon myötä en vain jaksaisi enää taistella timmiydestä.... Miksi voi miksi minulle ei ole suotu luonnostaan kuosissa pysyvää keijuvartaloa?..... TT____TT Byäääää
Uusi Makea Elämä -lakuriipukseni (EI ole syötävää, vaikka tokassa kuvassa niin teenkin). Ostin riipuksen Makea Elämän Heliltä, joka vieraili koulun tapahtumassamme kertomassa yrityksestään. Korut ovat syötävän suloisia (hoho), mutta ottaisin ne todellakin kaikki omakseni. Tutustukaa ihmeessä Helin NETTIKAUPPAAN taikka HELIN BLOGIIN.
Taas pitkästä aikaa väsäämäni kynnet. Kynsitarrojen kanssa minulla on tapana innostua liikaa ja tunkea kynnet täyteen kuvioita. Tällä kertaa osasin kuitenkin pysähtyä jo tyylikkäästi yksien nimettömien jälkeen. :'----) Eikä sitten katsella siellä liian tarkkaan niitä suttukohtia!... . .. .
Siinäpäs se taisi olla. Ikkunasta paistava harmaus ja ilmassa leihuja kissanpierun haju tietysti iloitsevat mieltäni juuri nyt vain entistä enemmän. Menenpä katsomaan telkkaria kun en saa millään aikaiseksi jatkaa tauluni maalaamista...
Heyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti