Fairytale

Torstai-illan Bileet

Eilen illalla Bar Kinon lavalla esiintyi Stam1na. Minä en ole koskaan erityisemmin tykännyt kyseisestä bändistä, mutta Mikon seuralaisen tehtyä ne kuuluisat viimehetken pakit päätin sittenkin osallistua erilaisempaan torstai-illan viettoon. Punkkupullero tyhjeni lumisen matkan aikana ja ahdahkot 34-numeroiset maiharit tiivistivät varpaani entistä pienemmiksi. Kaikin puolin onnistunut reissu aamuhömpötyksestäkin huolimatta. Perjantain englannintuntikin onnistuttiin peruttamaan kuin tilauksesta! :)

Paita ja hame kirpparilta (alunperin h&m), vyö ja sukkahousut myöskin h&m : D

 Kyseisen mustan samettimaisen hameen kanssa kävi niin, että olin löytänyt kaunokaisen kirpparilta muutaman euron pilkkahintaan. Tukeva ja miellyttävä kangas sekä uudenveroinen ulkonäkö vetosivat minuun heti eikä hamosen arvelluttavan pienehkö koko päätynyt epäröittämään ajatuksiani hetkeksikään. Kotiin tultuani ja uutukaista kokeiltuani vaivuin kuitenkin syvään epätoivoon! Hame ei suostunut mahtumaan päälleni millään nätillä tavalla muodostamatta kehostani pursuavan grillimakkaran imitaatiota. u______u' Viskasin hameen kaappini perälle ja jäin haaveilemaan siitä parempien aikojen (ja kroppakunnon) toivossa.

Siitä kirpparireissusta oli kulunut noin nelisen kuukautta enkä ollut pukenut hametta päälleni uudestaan enää missään vaiheessa. Eilen kuitenkin hetken mielijohteesta tartuin tähän käteeni eksyneeseen kaunottareen ja päätin kokeilla pukea se taas päälleni. Yllättäen hame mahtui paikalleen hyvin, eikä edes vetoketju tuottanut minkäänlaisia ongelmia! Ö___Ö Makkarankuorimainen vaikutelma oli yhä mielessä, mutta tursuamisefekti oli poissa! Onnellisena hameenomistajana ja sen pukijana lähdinkin viettämään rattoisaa iltaa! <3 C:

Eipäs minulla nyt muuta. Lähdetään tästä Mikon kanssa koulun salille (ilmaista salia jeee!) kasvattamaan habaitamme. 8) Päätin nyt oikeasti ruveta kuntoilemaan ja yrittämään muutenkin pitämään kehostani parempaa huolta, jottei vastaavanlaisia hameenosto-harmisteluja enää tulisi. : D

Tässä lopuksi vielä Nanaa eräältä iltapäivältä jona hän söpöili ja esitti pikkuista oravaa<3

Sipsuttelevat unitossut

Meidän perheessämme uni on läsnä koko ajan. Pikkuiset karvavauvamme nukkuvat aamuisin ja päivisin. Iltaisinkin ne hyppäävät mukaamme lakanoiden väliin ja vaativat rapsutusta. Lopulta huone täyttyy paksulla kehräämisellä ja koko perhe vaipuu pehmeään unen syliin.

China Special

Kiitos Susa.

Olen jumittanut tätä biisiä koko aamun enkä usko kyllästyväni siihen

 vielä ainakaan muutamaan tuntiin. o__o

Äsken meinasi käydä hassusti kun yritin kirjautua google-tunnuksiini, mutten muistanutkaan omaa käyttäjääni. Mikko kun oli eilen illalla luonut oman uuden tilinsä, ja minun tietoni poistuivatkin automaattisesta käynnistyksestä. "Joku etunimi.sukunimi-hommeli se oli, mut kummin päin? Lyhentyikö mun överipitkä ANNA-MARIA johonkin fiksumpaan muotoon? Mitäää....!?"

On näin käynyt muutamaan otteeseen ennenkin, mutta joka kerta onnistuin kuitenkin jotenkin pelittämään tilanteen lopulta voittoon. Tällä kertaa tappelin ainakin tunnin, enkä ollut millään muistaa tarkkaa osoitetta. Eikä paniikkiahan mitenkään lisä-ärsytä se kun väärän osoitteen kirjoitettua salasanan perään ilmestyy sekava möykky kirjaimia jotka mitäisi tajuta ja toistaa... Kävin läpi jopa läppärimme, josko niihin olisi sattumoisin jäänyt tallelle vielä se saakelin osoite. Näin ei tietenkään onnekseni sattunut vaan päädyin panikoimaan vielä enemmän! :----D

 Onneksi tänne oli kuitenkin keksitty se toiminto, että sain linkittää vain blogiosoitteeni bloggerin kautta googleen ja he lähettivät mun käyttäjänimeni hotmailiin. Huh! Olisi jäänyt HIEMAN vähemmälle tämä bloggaaminen juu..... -______-'

*********

Sain vihdoin aikaiseksi laittaa koneelle kuvat Rauman kiinalaisesta, jossa kävimme ystävänpäivän jälkeisenä päivänä. : D Samana aamuna katsoimme myös Valentine's Day -elokuvankin. Emme nähtävästi millään halunneet antaa ystävänpäivän jäädä odottamaan taas ensi vuotta.

Rauman kiinalainenhan on minun ja Mikon kokeilujen mukaan osoittautunut parhaaksi testailemamme paikaksi. Olin siellä kuitenkin ensi kertaa lihasyöjänä vasta nyt, joten uusien makujen taivas avautui minulle kuin uudestaan! :> Päätin poikkeuksellisesti tilata China Special -annossarjan joka sisälsi alkukeiton, neljästä ruokalajista koostuvan pääruoan ja jälkiruoan. :3 En luonnollisestikaan uskonut jaksavani syödä koko mätön itse, joten varauduin heti jakamaan kaiken Mikon kanssa ja viemään osan vielä kotiinkin. :---D

Kuvassa näkyy saamani alkukeitto, joka epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta oli ihan hyvää (aivomömmöä!! D8). Oikealla puolella on taas Mikon tilaama kana-annos (jota minäkin tietysti sain<3). Kana oli jumalaista ja tottapuhuen parempaa kuin mikään minun ruokani. Määrä ei siis vieläkään voittanut laatua. Höh... >.<

Tällainen olikin sitten se mega-pääruokani!

(koittakaa saada selvää hämäävästä muokkauksestani huolimatta :'D)

Annos sisälsi kahta eri kastiketta; possua ja härkää ja friteerattuja katkarapuja ja kanoja. Kaikki olivat kyllä ihan hyviä ja syötäviä, mutteivät kyllä siltikään yltäneet siihen Mikon kanaan.. Harmittaa hiukan, mutta tulipahan koekiltua. :3

Lopuksi saimme jälkiruokaa, mikä tarkoitti vanilijajäätelöä ja friteerattua banaania.

Noh, rehellisesti sanoen olin hieman pettynyt. Tiesin kyllä mitä tarkoittaa friteerattu ja mikä on banaani, mutta lopputuloksen odotin olevan jotenkin hämmästyttävän ihmeellinen. :---D Sitä tämä ruoka ei siis mielestäni kyllä ollut ja olisin kyllä voinut mieluummin syödä ihan tavallisesti vain jäätelöä ja banaania. Tai pelkästään jäätelöä. Ihmeen turhaa hifistelyä tuo banaanin friterointi... : /

Ruokapaikkavaihtoehtojahan oli tuonakin päivänä kiinalaisen lisäksi monta muuta. Mietittiin tosi kauan minne mennään ja sitä että voitaisiin tosiaankin mennä kerrankin jonnekin muuallekin kuin kiinalaiseen. Pakastimessakin on vieläkin kaksi Lidlin itämaista ruoka-annosta (jotka muuten ovat ihan SAIRAAN hyviä ja vetävät vertoja ja jopa voittavatkin useat testaamani kiinalaiset raflat!)

Annoin lopulta Mikon päättää paikan ja käskin hänen ajaa sinne minne hän itse eniten haluaa. Noh, tuonne me sitten päädyimme. Kiinalaiseen TAAS. :-----D

No can do!

Cyan Dragon

Mörö!

Tänne kuuluu ihan hyvää. Flunssailu alkaa olla osaltani ohitse, mutta kanssaeläjällä kaikki kuohuilee parhaimmillaan. :/ Räkää kylläkin riittää yhä minullakin ja limaklöntsejäkin joutuu silloin tällöin käymään syljeskelemässä pyttyyn. Koulutehtäviä kasautuu vain lisää ja lisää, mutta en jaksa stressata. Aina ne tulee kuitenkin hoidettua aikanaan. :---D

Tuollaisilla kudeilla lähdettiin ystävänpäivänä Raumalle saunomaan ja samoilla vaatteilla myös seuraavana päivänä Kiinalaiseen Ravintolaan. :D

Päällä musta pitkähihainen, muutaman vuoden vanha H&M:n turkoosi neule ja uudet Lindexin farkut. Kyseinen asu on oikeasti mieltymyksilleni hyvin omituinen. Ensinnäkin tuo neule on ollut koko elinikänsä mittaiset kaksi vuotta lojunut lähes poikkeuksetta kaapissa käyttämättömänä, mutta nyt josain syystä pidänkin siitä taas. Väri on vähän hassu, mutta eipäs minua se näköjään enää haittaakaan. Toinen asia on farkut joiden käyttöä hämmästelen yhä. Olen aina vihannut farkkuja! Erityisesti SINISIÄ farkkuja. Noh, tässä sitä kuitenkin ollaan ja samoissa farkuissa istuskelen nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa. Kummallisia asioita tapahtuu koko ajan. Kertokaa joku minullekin mitä ja miksi?

Tekojaan ei aina osaa selittää ja muutoksia huomata. Jonain päivänä vain huomaa kaiken olevan toisin. Sellaisella hetkellä pysähtyy miettimään kuka itse oikeastaan onkaan. Olenko minä nyt vai olinko sitä ennen? Liikettä tapahtuu koko ajan, mutta oma persoona jää silti omakseen. Jotkut asiat säilyvät, mutta toiset vaihtuvat päälaelleen. Olenko se tosiaan minä, joka joskus ajatteli niin?

Kysymyksiä minä-kuvastani olen lähiaikoina pohtinut paljon. Ajatuksia pomppailee päähäni kuin itsestään, erityisemmin niitä itse haluamattanikin.
 Olenko minä todella Minä? Kuka minä oikeastaan olen? Kuka tai mikä minä edes haluaisin olla? Mitkä ovat Minun toiveeni ja mitä Minä oikeastaan olen tavoittelemassa? Mitä on olla Minä? Voinko edes olla joku muu? Onko minulla oikeastaan edes vaihtoehtoja?
 ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ?....

Vaikkei kysymyksiin tunnukaan löytyvän vastauksia, en osaa olla ilman niitä. Voiko kysymys olla arvokas ja täydellinen itsessään vai vaaditaanko sille täydennettäväksi puoliskoksi aina se vastaus?

Cervix Thoracic-

Viime päivät ovat olleet melkoista selviytymisen aikaa. Jo keskiviikko-aamuna totesin oloni olevan normaalia aivastelu-niistutusta kipeämpi, mutten kuitenkaan raaskinut olla menemättä insinöörien järjestämään Pilkki-opiskelijatapahtumaan. Vaikka flunssan aiheuttaakin ensisijaisesti virus, uskon kuitenkin myös ulkoilmatapahtumamme edesauttaneen sairaudn tuloa. 20 asteen pakkasella neljätkään housut (sis. toppahousut) eivät estäneet takapuolen jäätynyttä tunnettomuutta. :----D  (Näin jälkikäteen kerrottuna kuulostaa hauskalta, mutta uskokaa pois sitä se ei silloin ollut...)

Torstai oli onneksi vapaapäivä, joten opiskelut eivät missautuneet eikä minun tarvinnut jäädä muista jälkeen sairastelun takia. Illan laulutunti sai suosiollisen peruutuksen ja päivä kuluikin pelkissä kotioloissa. Perjantaiksi oli koulun puolesta vain tietotekniikan testi, jonka jälkeen olimme suunnitelleet lähtevämme Raumalle hiihtämään. Noh, jo aamuisista puhumis- ja keskittymishäiriöistä totesimme hiihtämisen olevan suhteellisen mahdotonta ja sekin reissu peruuntui.

Sietämätön kurkkukipu ja limapallojen oksentelu sai kuitenkin jonkinlaisen päätöksen Mikon hankittuaan minulle apteekin lääkettä. Ystävällinen apteekkaritäti suositteli poretablettia, jonka muutaman kerran ottamisen jälkeen toi mukanaan täysin kivuttoman aamun. Kun siinä päivänä heräsin, enkelikuoro lauloi! <3

Taikalääke ei kuitenkaan pelastanut minua flunssalta kokonaan. Viikonlopun menot jäivät ystävämme Villen moikkaamiseen ja loput ajasta lepäilinkin kotona. Yöt ovat siltikin yhä olleet niitä pahimpia. Olematon yskäni herää kolostaan öisin ja iltaisin, juuri silloin kun muu keho olisi rentoutumassa ja odottamassa nukkumatin hellää hoivaa. Yskän karheat sävelet täyttävät makuuhuoneemme ja kiusaavat minun lisäksi myös kanssaeläjät, jotka herätän juuri sillä tunnetulla hetkellä jolloin todellisuuden filminauha alkaa muuttua. Eniten tässä kaikessa harmittaa Mikon kohtalo, joka mitä luultavammin toistaa hänellekin kokemani asiat. Toistaiseksi Mies on vielä suhteellisen terve, mutta tartunnan välttäminen on tässä tapauksessa lähes mahdotonta.

Postauksen kuvat liittyvätkin niissä esiintyvän kaulan lisäksi myös toiseen lähipäiviin liittyvään asiaan. Jonkin aikaa sitten tein nimittäin pitkästä aikaa tilauksen Crazy Factorylle Kyseinen nettikauppa on tullut minulle tutuksi noin kaksi vuotta sitten, löytäessäni sieltä hyvät ja mätsäävät korvakorut monireikäiseen korvalehteeni. Liikkeen tuotteet ovat osoittautuneet laadukkaiksi ja mikä parasta, hinnaltaan ne ovat HYVIN edullisia! Kuvassa esiintyvä risti kustansi vain kolmen hassun kolikon ja yhdestä nahlaisesta lettinauhasta oli maksettava yhtäkin kolikkoa vähemmän.

(älkää antako punoittavien korvien hämätä)

Crazy Factorystä löytyy peruskorujen lisäksi myös monenlaisia lävistuskoruja, venytyskoruja ja vaikka mitä! Omaan huulilävistykseenikin olin aikoinaan hankkinut uusia kavereita juurikin tuosta edullisesta paikasta.

Lempparituotteeni nykyään ovat hullun tehtaan nappikorvakorut! Hinnaltaan 1e/pari olevat kaunokaiset ovat tehty puhtaasta ruostumattomasta teräksestä, eivätkä tällöin ärsytä arkoja korvia (kuten minulla). Koon ja muodon voi valita hyvin vapaasti ja jokaisen makuun löytyy varmasti jotakin. Itse tarvitsin nimenomaan jotain yksinkertaisia, mutta makuuni sopivia nappeja, jotka sopisivat minkä tahansa suuremman korvakoruparin kavereiksi. Kyseiset mustat pikkutimantit ajavat haluamani asian täydellisesti.

Buzzausta

Jonkin aikaa sitten päädyin liittymään Buzzadorin tiimiin yhdeksi buzzadorin apuhenkilöksi. Buzzaajan tehtävänä on vastaanottaa haluamansa ja saamansa tuotteet, testata niitä, kertoa mielipiteensä ja esitellä myös muille.

Ensimäinen kampanjani tuote oli Doven Nutrishing Oil Care -hiushoitoaine! 

Pääsin osallistumaan kampanjaan ja sain kotiini paketin, joka sisälsi vaikka mitä! :---)

Doven uusi tuote ravitsee ja suojelee talven vaurioittamia ja kuivattamia hiuksia.

Ainakin omalla kohdallani olen joutunut joka ikinen päivä herätessäni katselemaan peilistä vastaan tuijottelevaa afrotukkaa, jolle ei hoitosuihkeen lisäksi ole ollut minkäänlaista koossapysymisen apua.

Osallistuin kampanjaan siis mielelläni ja kerron rehelliset kokeiluni ja 

kokemukseni tänne blogiin asti. :)

(Photo in Action! :---D)

Heinäpaalitukkani pääsi Dove:n myötä ensikertaa kokeilemaan jotain oikeaa luksusta. Shampoolla pesun jälkeen levitin niihin öljyistä auttajaa ja annoin vaikuttaa muutamia minuutteja. Jo itse mömmön koostumus teki minuun vaikutuksen, sillä putelista tuleva tahna ei ollutkaan tottumuksen mukaisen valkoinen, vaan valko-kelta-raidallinen ja tuoksui ihanan herkulliselta!

Hiuksien huuhletun jälkeen ne tuntuivat heti aivan erilaisilta! Pehmoiset ja sileät kutrini laskeutuivat poikkeuksellisen nätisti harteilleni normaalin takkuisen kasan sijaan. Tukkaa kuivaessa se ei asettunutkaan enää epämääräiseksi möykyksi vaan näytti aika nätiltä.

Hiusten kuivuttuaan kokonaan hoitosuihkeita ei tarvittu. Dove Nutrishing Oil Care hoiti homman kotiin ja teki hiuksistani sileät ja pehmeät koko seuraavaksi päiväksi jopa nukutun yönkin jälkeen! :) En todellakaan uskonut näin käyvän minun vaativille hiuksilleni, mutta jotkut tuotteen nähtävästi vain tekevät ihmeitä. :)

Suosittelen Dove Nutrishing Oil Care:a kaikille talven aiheuttamasta hiuspörröisyydestä kärsiville! 

Se auttoi minua, joten se auttaa sinuakin! :)

(okei, olipas nyt mainosmerkintä, mutta olen kyllä rehellisesti tätä mieltä! :) )

Home Video

Päädyin tänään tallentamaan kisujemme söpöyden videonauhalle asti.

He jopa olivat melko yhteistyöhaluisia ja onnistuivatkin kameraan katsomisessa erityisen hyvin. :D

PS. Ignooratkaahan iki-ihana sössöttely-ääneni... -_________-'

Sukkahousukaupoille lähtö

Mikon saatua palkan aloin kiristellä häntä sukkahousukaupoille lähtemisestä. Kiristelykeinoja oli vaikka mitä, sillä joka ikinen talvisukkahousuparini on rikki varpaista, haaroista tai muusta ärsyttävästä paikasta, joka häiritsee kävelemistä. Miljoonien suostuttelujen jälkeen Mikko vihdoin suostui lähtemään kanssani ostoksille. 

Tallustelimme ilmaiselta parkkipaikalta noin viitisensataa metriä Isokarhulle ja olimme jo siinä ajassa läpikontain jäässä. Astuimme sisälle ostoskeskukseen ja meinasimme lumenpöpperöissä kävellä tottuneen tapaan Lindexin ohi toisiin kauppoihin. Punaiset kyltit huusivat kuitenkin remonttialetta ja kiinnittivät niin minun huomioni. Vaikka lähdettiinkin hakemaan sukkahousuja, onhan ne alennuksetkin silti aina tsekkailtava!

En siis millään tavalla boikotoi Lindexiä! En vain koskaan löydä sieltä mitään. : D Ja jos jotain vähän enemmän kivaa löytyykin, hintalappu käännyttää minut saman tien ulko-ovelle. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt! Huutava remonttiale-kyltti piti lupauksensa ja tarjosikin suuren valikoiman oikeasti edullisia vaatteita! Paitoja viiden euron hintaan ja housujakin 10-20 euroa vastaan. Selailin tottumukseni mukaan paitoja ja löysinkin sovituskoppikavereiksi useamman yksilön. Hetken mielijohteesta tartuin henkarissa roikkuviin farkkuihin. "Kokoa liian pienet, mutta kivan näköiset... Ja hintaakin alle viitisentoista euroa!"

Sovituskopissa ne housut yllättivätkin minut kaikkein eniten, nimittäin MOLEMMAT valitsemani (normaalia kokoani pienemmät) farkut istuivat päälle täydellisesti! Aijai mitä riemun juhlaa! :----D

Ostoskorille asti pääsivät mukaan molemmat farkut ja kaksi paitaa.

Molemmat housut sopivat päälle niin täydellisesti, etten yksinkertaisesti osannut päättää kummat jättäisin kauppaan! :---D Ajateltiin kuitenkin, että 70% alennuksia on aika harvassa ja alle 15 euron HYVIÄ farkkuja löytyy todellakin vain kerran vuosikausiin. Mukaan lähtivät siis molemmat.

Tämän paidan punaisuus ja somat nappiröyhelöt veivät sydämeni. Samoin pitkät ja kireät hihat, sillä sellaisten päälle on helppo pukea neuleita. Ja tietysti myös se hinta, joka siis oli vain viisi euroa. :)

Tämä paita päätyi ostosten sekaan siksi että hinta oli vain 3 euroa. SIIS 3 EUROA! Siihen hintaan ei kyllä kovastikaan haittaa ostaa mitään vähäiselle käytöllekään jäävää tavaraa. Puhumattakaan tällaisesta melkoisen käytännöllisestä ja hyvänlaatuisesta t-paidasta. Hyvä ostos siis tämäkin! :))

Kauppareissulla ei sitten ostettu ainuuttakaan paria sukkahousuja, mutta päätettiin että näinkin hyvän housusaaliin vuoksi opettelen käyttämään farkkuja. Eikä minua tällainen ratkaisu sinänsä edes haittaa. Muutaman ohuet sukkahousut alle, ja housuilla ulos!

Tämän päivän kouluasuun eksyivät jo yhdet uusista farkuistani. Sen verran pillifarkuista voin sanoa, että kokemukseni sellaisista on ennen tätä ollut lähes nolla, joten uusiin tulokkaisiin piti kovasti totutella. 

Toisaalta peilikuva antoi ymmärtää myös hämmästyttävän asian. Uudet pillifarkkuni nimittäin näyttivät päälläni jopa hoikistavilta! O___O En tiedä onko kyseessä totuus vai vain kieroutuneen mieleni aiheuttama harhakuvitelma.

Muita tämän päivän asujuttuja olivat:

Seppälästä vahingossa hankittu hakaneula-rannekoru. Sain tämän kaupanpäälle ostaessani Seppälän poistokorista yhden euron aurinkolasit. Korilla olikin kyltti "kaksi yhden hinnalla", joten sain tämän tavallaan ilmaiseksi. : D

Ja oma naama. :P

Mikko teki minulle tänään ihanan yllätyksen! 

Hän asetteli lautaselleni alkusalaatin sydämen muotoisesti ja kirjoitti sen keskelle majoneesilla M<3M! >.<  Olin niin liikuttunut, että halusin Mikon itsekriittisyydestä huolimatta ikuistaa tämän hetken kameran kautta blogiin asti! :'3

PusPuss<3<3

Nähdään taas!