perjantai 17. helmikuuta 2012

Cyan Dragon

Mörö!

Tänne kuuluu ihan hyvää. Flunssailu alkaa olla osaltani ohitse, mutta kanssaeläjällä kaikki kuohuilee parhaimmillaan. :/ Räkää kylläkin riittää yhä minullakin ja limaklöntsejäkin joutuu silloin tällöin käymään syljeskelemässä pyttyyn. Koulutehtäviä kasautuu vain lisää ja lisää, mutta en jaksa stressata. Aina ne tulee kuitenkin hoidettua aikanaan. :---D

Tuollaisilla kudeilla lähdettiin ystävänpäivänä Raumalle saunomaan ja samoilla vaatteilla myös seuraavana päivänä Kiinalaiseen Ravintolaan. :D

Päällä musta pitkähihainen, muutaman vuoden vanha H&M:n turkoosi neule ja uudet Lindexin farkut. Kyseinen asu on oikeasti mieltymyksilleni hyvin omituinen. Ensinnäkin tuo neule on ollut koko elinikänsä mittaiset kaksi vuotta lojunut lähes poikkeuksetta kaapissa käyttämättömänä, mutta nyt josain syystä pidänkin siitä taas. Väri on vähän hassu, mutta eipäs minua se näköjään enää haittaakaan. Toinen asia on farkut joiden käyttöä hämmästelen yhä. Olen aina vihannut farkkuja! Erityisesti SINISIÄ farkkuja. Noh, tässä sitä kuitenkin ollaan ja samoissa farkuissa istuskelen nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa. Kummallisia asioita tapahtuu koko ajan. Kertokaa joku minullekin mitä ja miksi?

Tekojaan ei aina osaa selittää ja muutoksia huomata. Jonain päivänä vain huomaa kaiken olevan toisin. Sellaisella hetkellä pysähtyy miettimään kuka itse oikeastaan onkaan. Olenko minä nyt vai olinko sitä ennen? Liikettä tapahtuu koko ajan, mutta oma persoona jää silti omakseen. Jotkut asiat säilyvät, mutta toiset vaihtuvat päälaelleen. Olenko se tosiaan minä, joka joskus ajatteli niin?

Kysymyksiä minä-kuvastani olen lähiaikoina pohtinut paljon. Ajatuksia pomppailee päähäni kuin itsestään, erityisemmin niitä itse haluamattanikin.
 Olenko minä todella Minä? Kuka minä oikeastaan olen? Kuka tai mikä minä edes haluaisin olla? Mitkä ovat Minun toiveeni ja mitä Minä oikeastaan olen tavoittelemassa? Mitä on olla Minä? Voinko edes olla joku muu? Onko minulla oikeastaan edes vaihtoehtoja?
 ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ?....

Vaikkei kysymyksiin tunnukaan löytyvän vastauksia, en osaa olla ilman niitä. Voiko kysymys olla arvokas ja täydellinen itsessään vai vaaditaanko sille täydennettäväksi puoliskoksi aina se vastaus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti