Foood! And other funny stuff.

Heips!

Viikonloppuisen jälkeen ollaan yritetty rauhoittua, levätä ja normalisoida päivärytmiämme. :---D Eilen kävin kaupungilla. Ihan yksin, mutta se oli ihan hauskaa. En erityisemmin tunne vielä ketään Porista, ja Mikonkin ollessa koulussa päätin mennä kiertelemään kauppoja ihan itsekseni. (Ps. tulkaa kivat porilaiset tutustumaan! :-( )

Ostoksien esittely tulee lähiaikoina, kun saan niitä kuvattua, mutta nyt jälleen kameran tyhjennystä!

Minulla ei ole yhtä erityistä lempi ruokaa, mutta tämä Mikon tekemä sienikastike oli jotain aivan taivaallista!! Mmmmhh, voisin syödä sitä 24/7!!

Tässä kuva eräästä iltapalasta. Majoneesi loppui jo ajat sitten, joten kokeilimme siirtymistä hampurilaiskastikkeeseen. Se toimi (kuten kuvasta voi ehkä päätellä). Nyt sekin puuteli on loppunut. :--(

Yhtenä päivänä tulimme kotiin kamalan nälkäisinä. Kurkistaessa kaappeihin huomasimme kuitenkin niiden olevan lähes tyhjät. Suunnittelemme melkein aina etukäteen mitä syömme, joten tilanne oli hyvin omityinen. Päätin kuitenkin piristyä ja kehitellä jotain niistä kaapin pohjalla olevista jutuista. Suurena tonnikalan ystävänä tunapasta vaikutti mainiolta ajatukselta.

Vaikeaa sanoa tykkäsikö Mikko...

Olen ollut myös innostunut tussaamisesta. 

Muutaman aikaisemman työni olenkin täällä jo esitellyt. Intohimoni on kuitenkin edennyt pidemmälle. Nyt piirrän pelkällä tussilla, ilman mitään lyijykynähahmoittelua.

Näin jokaisen vedon tekeminen on oltava varmnaa ja harkittua. Onhan se vaikeaa, mutta siinä piileekin se koko juju! Extreamemainen jännitys siitä, meneekö koko työ pilalle yhden väärän vedon vuoksi. Toisaalta mielikuvitus joutuu toisinaan pelastamaan, keksimällä keinon "korjata" työtä, eli piilottaa väärä viiva muuttamalla työtä erilaisemmaksi mitä oli suunnitellut...

 Tässä pari esimerkkiä. (molemmissa niissä olen tehnyt "virheitä" jotka piti keksiä korjata. 

Huomaako ne? (ps. pieni k18-varoitus. :--D)

Weekend´s Pori-Party

Pidimme viikonloppuna pikkuiset pippaloiset meillä kotona. Oli ihan huippuhauskaa!! (jos ei oteta huomioon minun sekoilujani loppuillasta... :'----DD)

Krapula-aamu. :--D Onneksi minua ei näy.. En ollut KOVINKAAN edustava.

Kiitos kamalasti tytöt ja pojat!! 

Oli taas mahtavin juttu vähään aikaan!! :'---))

Minusta ei ole nyt yhtään kuvaa. Ehkä lisäilen sitten myöhemmin, kun joltain niitä saan...

Sekavia aamuhuolia

Muutama päivä sitten päätimme luopua kalliista, paahtavasta peitostamme. Emme toki kokonaan, vaan "kesätauoksi" (kun kellotkin juuri siirrettiin jne :D). Käytämme nyt ainoastaan pussilakanaa, mikä tuntui hyvin riittävältä, eikä lainkaan liian ohuelta.

Noh, tänään varhain aamulla herätessähi huomasin kuitenkin olevani aivan jäässä. Hytisevä kehoni ei edes osannut automaattisesti reagoida rutiininomaiseen aamuvessakäyntiini. Yritin vetää lakanaa päälleni, muttei Mikon toukanomainen kietoutuminen siihen antanut periksi. Sekunnin päästä mies alkoi kuitenkin liikahdella, ja olin varma hänen eleistään, että hän on pahoillaan hamstrailustaan, ja on mielellään tarjoamassa minulle lämpöistä avosyliä. Ilahduin ja hymyilin leveästi moisesta kiltistä teosta. Hetken kuluttua tajusin kuitenkin kaiken tämän tulkintani olevan vain harhaa; Mikko oli liikahtelujensa jälkeen vain vaihtanut kylkeä. Ja kaiken lisäksi väärään suuntaan! Minusta poispäin!! Samalla hän vetäisi peittoa vain lisää alleen!! :--< Millaista se tuollainen käytös oikein on olevinaan?

Vessailun jälkeen kävin kaapilla ja hain kiukkuisena vanhan lämpöpeittomme. Niin kului vielä tunti, minkä jälkeen reräsinkin. Hauskinta tässä kaikessa on, ettei Mikko muuista koko tapahtumasta yhtään mitään, eikä myönnä olleensa töykeä. :¨¨¨D

Huoh.. En käsitä mistä ihmiset (=tarkoitan nyt minunlaisiani opiskelijoita) saavat rahaa! Useita muotiblogeja seurailessani tulee suorastaan niin perhanan orpo olo, ettei mikään enää lohduta! :---( Onhan se selvä, että emme käy töissä, emmekä ottaneet opintolainaa, mutta en uskoisi että erityisemmin kukaan muukaan? Kyllähän ne jotkut käyvät koulun ohella myös töissä, mutta huhhuh, miten ihmeessä he jaksavat?? Jos koulu kestää about neljään asti, niin siitä sitten vielä joka päivä töihin ja viikonloputkin töissä? Siinä sitten enintään pari tuntia vapaa-aikaa päivässä, ja nukkumaan.Ihastuttavaa elämää. :--(

Okei, tiedänhän toki myös sellaisia yksilöitä, joiden rahasampo on rakkaan isukin rakas pankkikortti, mutta sellaisista en haluaisi edes mainita! Minusta se on ehkä säälittävintä maailmassa, ja naurettavin keino muuttaa asumaan yksin ja aloittaa "itsenäinen elämä"!! Pakko myöntää, että omakin isä maksaa yhä puhelinlaskujani, mutta a) emme vain ole vielä saaneet aikaiseksi muuttaa asiaa, kun molemmilla on ollut kiireitä, b) En oikeasti nykyään enää edes soittele kenellekään muulle kuin vanhemmilleni silloin tällöin, jolloin maksamista ei varmasti juurikaan ole.. Ja c) hankimme aikanaan liittymäni ja puhelimeni jossain samassa paketissa, joten liittymän tai paketin vaihtaminen mahdolliseen edullisempaan olisi hyvin mutkikasta ainakin vielä näin lyhyen ajan jälkeen... Minusta tuossa riittää hyvin syitä yhden vaivaisen puhelinlaskun maksamiseen. Isin pankkikortilla vierailu onkin sitten jo täysin eri asia!

Shapes And Passions

Aurinko paistaa ja lupeilaa päivä päivältä yhä enemmän lämpöä. 

Liikaa lupauksia. 

Olisi jo itse toteutuskin!!

Eilen vietimme Mikon synttärikutsuja heidän sukulaistensa kanssa. Ruokaa oli paljon, mutta paljon oli huutavia suitakin. Viimeiset jämät söin tänään aamupalaksi. Omnom~~


Viimeisimpiä intohimojani lähiaikoina ovat olleet...

Suitsukkeet!!

Niitä tuli ostettua Indiskareissulta lisää.

Virvoitusjuomat!

Koin jälleenrakastumiseni limsaan.

Uusi juliste!

Joidenkin mielestä varmasti liian härski, mutta meistä silkkaa taidetta!

Ja tietysti

LÄVISTYKSENI

WARNING!

(Seuraava asia ei ole heikkohermoisille!)

Lähiaikoina on tapahtunut myös muutakin kuin kivoja intohimoisia juttuja. Nimittäin viikonloppuna, tullessamme kaupasta, yritin olla taitava ja nokkela. Mikon kantaessa kauppakasseja kiirehdin edellä, päästäkseen avaamaan rappukäytävämme oven. Noh, siinä sitten kahvan luokse hypähdellessäni onnistuinkin taitavasti liukastumaan. Spagaatti-hypylläni oli hyvin ikävät seuraukset:

Tuo sattui ihan mielettömästi. Ja erityisesti kun laastaria pois ottaessa repii myös sen terveen, ohuen ja heikon ihon paikoiltaan. Jee...

Eipä tässä muuta. Näkemisiin.

Kino-elämys

Heipparallaa.

Mikko on taas koulussa ja sen jälkeen iltaan asti töissä, joten minulla on aivan koko päivä omaa yksinäistä aikaani. Onneksi sinä, blogiseni pidät minulle seuraa sekä hyvinä ja huonoinakin hetkinä. Ilossa ja surussa. Amen.

Aamupalaksi syötiin kakkua (terveellistä jne..) ja vaikka tänään se maistuikin jopa eilistä paremmalta, luulempa ettei taas hetkeen tee mieli mitään makeaa! Sinänsä ihan hyvä tapa lakkoilla makeisia vastaan, kun on kerran syönyt ähkyt, eikä yksinkertaisesti kykene enää ajattelemaan mitään sellaista... Alkuperäinen tarkoituksenihan oli leipoa kakkua Mikon porukoille, jotka tulevat sunnuntaina luoksemme syömään synttäreiden kunniaksi. Kävi kuitenkin niin, että viikonloppuna he olmoittivat koko perheineen ryhtyvänsä hiilari-dietille ja oikein varoittivat, etteivät tule edes kyläilemään, jos aijomme heille sellaisia tarjota! ;__; Tämähän oli tietysti suunnitelmieni romahdus. Olin niiiin odottanut pääseväni tarjoamaan ihmisille leipomisiani, että ihan oikeasti harmitti kamalasti. (En muuten käsitä itsekään, mikä kyseinen pakkomielteeni edes on, sillä en ole todellakaan mikään supertaitava leipuri ja päinvastoin stressaan aina ihan hirmuisesti tekeleideni onnistumisesta!) Noh, päätin sitten tehdä kakun meille kahdelle ja mahdollisille satunnaisille ohikulkijoille, jotka sattuvat kurkistamaan luoksemme. Näin sitä sitten syödään kakkua aamupalaksi ja päivälliseksi ja 24/7.



Keskiviikkona kävimme paikallisessa Kino-baarissa. Kyseisestä reissusta tuli melkoinen elokuva-elämys... Tai siis ihan konkreettisestikin! En ollut ikinä vielä ollut sellaisessa baarissa, missä katseltaisiin elokuvia!!

Tuolla näkyy iso skriini, jolla leffoja sitten näytettiinkin!

Kyseessä oli kyllä jotain lyhytelokuvia, jotta uudetkin baariin tulijat pääsivät aina uuteen tarinaan kiinni.

Sinä iltana teemana oli skeittaus. Itse en ole koskaan erityisemmin  ollut kiinnostunut kyseisestä lajista, mutta videopätkät miellyttivät kuitenkin minuakin.

Tunnelma oli hämyinen, mutta kuitenkin aika kotoisa! Tarkoituksemmehan olikin mennä vain yksille, hengailemaan ja katselemaan ympärillemme. Kyseinen paikka suoriutui antamastamme missiosta vallan mainiosti!! Ehdottomasti sinne uudestaankin!

Ja sieltä sai ilmaisia popcornejakin!!!

Minä näytin tältä:

(kuvat otettu omassa vessassamme kaiken tapahtuneen jälkeen)

Uudet sukkahousutkin oli päällä!! Luv them!

Ainiin! Siellä pidettiin myös arvonta, johon pääsi osallistumaan ilmaiseksi (tai no, narikkalippua ostaessa). Myöhemmin, hieman ennen itse arvontaseremoniaa, saimme järjestäjiltä vielä toiset arpalipukkeet, joten voittomahiksemme tuplaantuivat kahdella.

Pääpalkintoina oli kaksi lahjakorttia skeittiliikkeeseen, ja niiden lisäksi arvottiin vielä kuusi Melodica-paitaa. Lahjakorttejahan en erityisemmin halunnut, mutta paidat kiinnostivat kuitenkin. 

Totesimme Mikon kanssa, että ainakin yksi palkinto meidän on pakko saada, ja jäimme odottelemaan sellaista paikallemme kädet hikoillen.

Arpoja: "Seuraava paidan voittaja on numero.... 96!"

Minä: "Jess! Voitin! Me tehtiin se!!"

*Nousin paikaltani ja suuntasin kohti muita voittaneita*

Minä: "Täh, Mikko! Kui sä nyt tänne tulit? Tää on voittajien tiimi! Häivy!"

Mikko: "No tottakai mä nyt tulin. Mä meen mihin mä haluan.."

Arpoja: "Ja viimeinen voittonumero on.... 15!!"

Mikko: "HAHAA! Enpä tullu turhaan!"

Ja näin voitimme molemmat.

Kotona kuvasimme onnellisina toisiamme uusissa paidoissa, hampaita pestessä.

Joo,
Hyvää päivän jatkoa teille kaikille.
T: Yhden ilmeen Maria<3

PullaTiistai ja muuta häiritsevää

Tiistaina leivoinkin korvapuusteja. 

(mikä leipomiskuume tämä tällainenkin on?... Joko minusta on tulossa vanha?) 

Näidenkin resepti on lainattu Kinuskikissalta, kiitos ja kumarrus!

Käväisin aamuste kaupassa ostamassa kaikki tarvittavat leivontatarvikkeet (kun ei uudessa kodissa olla vielä paljoa keretty leipomaan) ja aloitin kokkaamisen.

Mikkokin tykkäs...

Ainiin ja ostin vielä tällaisen söpön päärynäkellon (mikälie oikea nimitys?)

No mutta arvatkaas toimiiko se? -Eipä tietenkään!
Heti pakkauksesta sen purettuani laitoin sen 5 minuutiksi tikittämään, testattavaksi, mutta loppua lähestyessä tikitys vain hiljeni ja lopulta loppui kokonaan! Ei mitään pärinää!! Kyllä se pärinä sieltä tulee, mutta vain jos sen vääntää siihen nollan kohdalle. Nykyään käsittelyni jälkeen se ei edes tikitä... :--/ Ja itseasiassa samanlainen ongelma oli porukoillakin asuessani! Munakello ei toiminut, vaikka ihan uutena se kaupasta ostettiin! Tämän täytyy selvästikin olla jokin demoniruhtinaan kirous!!!

JA!

Minun on esiteltävä teille myös eräs hyvin häiritsevä asia!
Nimittäin tämä; Härski Jänis!

Ihan oikeesti! Katsokaa nyt sitä!!! Oli vaan niin pakko ostaa..... :----DD


Hei sitten. Minä menen tästä nukkumaan (vihdoin!)
Kolmen postauksen kirjoittamisen jälkeen... Huoh..

Kakku valmis!

...Ei niin  täydellisenä, muttah...

Tästä se lähti:

Kakkutaikinaa..

Jo leikkausvaiheessa keskitaso meni muussiksi :--<

Täytteenä oli mansikkakermaa ja mansikoita ja toisella kerroksella suklaa-kerma sekoitusta. 8---)

Toinen kerros ennen täytteen levittämistä. Tuo keltainen on jotain sitruunatahnaa.

Sitten välillä piti syödäkin jotain....

Ps, mokasin tässäkin. Keitin pinaattikeittooni kaksi kananmunaa, ja niiden rikkomisvaiheessa huomasinkin niiden olevan vielä puoliraakoja! Noh, päätin sitten kuitenkin sujauttaa munat keittoon ja arvatkaas mitä, siitä tuli ihan sikahyvää!

Ja sitten takaisin asiaan..

Pitkän väännön, kermavaahdon ja strösseleiden avulla sain kakun kuitenkin kasaan!!

Ta-daa!

Ulkonäöstä ei nyt tullut mikään kummoinen (sillä alunperin ideana oli tehdä marsipaanipäällyksen, mikä sittenkin kaupassa osoittautui kamalan kalliiksi vaihtoehdoksi!!) mutta oli onneksi hyvää! Ainakin synttärisankari otti jopa lisää!! :'>

Reseptit muuten Kinuskikissalta!

Kiitokset aivan mahtavasta blogistasi!