Viikon sisälllä

Heips!


Taas hetken päivittelytauon jälkeen on mukava palata blogin pariin. Jes, saimme vihdoin Photoshopin toimimaan, joten LUPAAN ihan aikuisten oikeasti ottaa vihdoin itseni niskasta kiinni! Noniin ja kuulumisiin:

Päässä pyörivät faktat:
1. Ensi viikolla minun Täytyy ommella verhot! Ei enää mitään muttia tai selittelyjä. Minä teen sen! Nih!
2. Mikko kasvattaa BARTAA! 8O Olen yhä shokissa...
3. Käytiin tällä viikolla paikallisella kirpparilla, enkä enää ikinä halua palata sinne. Koko kirppari-intoilu haihtui taivaan tuuliin.. :(
4. Tira kävi kyläilemässä ja oli tosi kivaa! Saatiin tuparilahjaksi iso ananas ja käytettiin sitä jo kolmessa eri ruuassa. Yeaa, Tira<3
5. Ulkona alkaa tuoksua keväälle. Toivotaan sen olevan totta, sillä en tiedä olenko vain kuvitellut kaiken...

6.Lähiaikoina ollaan kokattu paljon. Muunmuassa tänään teimme Wokkia, ja se oikeasti oli hyvää!! : P~~

NamiNamiii!

Omnomm~

7. Eilen tehtiin myös panna cotta -suklaamousse-ananas jälkkäriä, jota tulikin niin paljon, että riitti myös tälle päivälle. Se oli samoin superhyvää jau!

8. Parvekkeeltamme näkyy ihana maisema lumisia puita!

Okei, värit hieman muokattu, mutta ihana se silti on :--D

9. Ja viimeisenä superkivana juttuna tulee tämä:

Taru Sormusten Herrasta -konserttiliput! (yllä oleva on esite) Löysin kyseisen esitteen musiikkiopiston hyllystä, kun pari viikkoa sitten hengailin siellä tylsistyneenä. Kyseessä on siis Sormusten herraan elokuvan näytös kera sinfoniaorkesterin ja kuoron! Arvaatte varmaan, kuinka innoissani olin kun ensimmäistä kertaa tuon luin! Rakastan Taru Sormusten Herrasta, enkä voi vieläkään uskoa oikeasti pääseväni tuonne. Sehän on aivan uskomaton kokemus, ajatellen kuinka upeita elokuvan musiikit ovat ja vielä kun ne esitetään livenä!! En malta odottaaaaaa!!! :-----))

Tässä kaikki tällä kertaa! Tapaamisiin taas lähiaikoina!

Niisk . . .

Bllöö.. Tässä sitä ollaan kotona kipeänä. :--( Nenä vuotaa, aivastuttaa ja pyörryttää. Tuntuu kuin ei pystyisi keskittymään yhtään mihinkään ja vain katselee ympärilleen näkemättä oikein mitään. Todisteena kaikelle tälle löydätte kotimme mm. JOKAISESTA nurkasta kasan räkäisiä nenäliinoja. Jos sekään ei riitä niin tervetuloa vain koskettelemaan hiomapaperipintaista punottavaa nenääni!

Tänään koulussa olisi ollut äidinkielen preliminääri, mutta arvaatte varmaan miksi en siellä ollut. Eilen illalla oli tarkoitus matkata Raumalle, mutta päivän aikana ymmärsin, että niin tuskin tulee tapahtumaan. Aamusta alkaen olo oli kuollut. Yhden aikaan tulivat kuitenkin Mikon vanhemmat, veljet ja mummu kylään, joten piti tsempata. Tapahtumaa olisi toki voinut myöskin peruuttaa, mutta kun sitä ollaan jo muutenkin siirretty niin moneen kertaan joten minä uhrauduin!~ (saimme muuten uusia tuoleja! (siniset ovat muutamasta kohdasta rikki :'( ) ja rahaa~ jee)

Perjantaina kävimme Mikon kaverin Villen kanssa tsekkaamassa Porin keskustaa ja yöelämää. Ei ehditty kuin pariin baariin, kunnes jo kotona alkanut pääsärkyni ryhtyi sietämättömäksi.. En käsitä, mitä teräksiselle viinapäälleni on tapahtunut! :--( Pakko myös myöntää, että olen pettänyt jo muutamaan otteeseen lupaustani ja OKSENTANUT krapulaisena. LoLlolloll ~~ Noh.... Onneksi perjantai-illan aikana ehdin(=pystyin) kuitenkin vetämään myös yhden karaokebiisin. Jeah. Biisi oli muuten Jason Mraz - I'm yours.

Tämä blogii sai minut taas inspiroitumaan taiteesta. Jotenkin taiteilu on taas vain jäänyt... Eikä mitään tilauksia/pakottavia syitä jotka potkisivat minua perseelle. : S (tulkaa joku potkimaan!!)

Kuvamateriaalia voisi jopa olla, mutta kun!~ Edelleenkin on tämä idioottimainen tietokone/photoshop-ongelma! :--(Koitan jälleen keksiä jotain mahdollista ratkaisua. Rukoilkaa kanssani!

(tulipa paljon suruhymiöitä tähän merkintään.. :--( Pistetään nyt sitten vielä pari kappaletta lisää sitten että varmasti riittää kaikille :-( :(( :----( )

Tyttöjen ilta!

Töttöröö. Koneeni lagaa yhä, joten päivittelen taas täällä porukoiden luona. Toivon, että tilanne tosiaan paranee, sillä jos tämä kerran viikossa -päivittelytahti säilyy, ette varmastikaan kestä niinkin elämää masentavaa tapahtumaa. (hoho niinpä..)

Aamulla lukioni opettaja soitti ja pyysi kamalasti, että tulisin/tulisimme esiintymään koulun johonkin opettaja-juttu -tilaisuuteen. Silmät meni pyörälle niinkin lyhyestä varoitusajasta. Vastasin, etten taida pystyä auttamaan kun ei mitään kaivattuja acapello/akustisia biisejä tällä hetkellä ole tiedossa. Omatuntoni alkoi kuitenkin koputella komerossaan, ja päätinkin pirauttaa pianisti-Akille. Soitimme yhdessä Joulu Jazzeissa ja minulle tulikin mieleen, jospa biisimme "Why don´t you do right" voisi toimia myös kahdestaan, ilman bändiä. Vastaus oli positiivinen, ja musiikkiopistolla sitten samantien sen treenasimmekin. Opettaja oli aika onneissaan, kun kuuli esityksen olevan sittenkin mahdollinen. :¨) Aijai kun tulee maailman pelastaja -olo aina kun pääseekin auttamaan jossain moisessa hommassa...

Tekstin otsikko kertoo kuitenkin tämän postauksen tärkeimmän pointin. Viime viikonloppuna lähdimme tyttöjeni kanssa Tampereelle viettämään villiä tyttöjen iltaa! Oli kyllä yberdyberhauskaa!

Julia, Jenni, Tira, Jenna

Namiaaa<3

Alisa +muut

Tytöt halusivat tanssia n___n

Tästä kuvasta minulla ei ole hajuakaan. En todellakaan tiedä mitä siinä tapahtuu :'---D

Pelattiin Party Aliasta !!

Loppuillasta/yöstä väsytti~~

Jalkahierontaa~

Monsteri ei näyttänyt olevan yhtä innoissaan bileistämme :--D

Ja lopuksi vielä bravuuri-ilmeeni..

Jep, sellainen ilta. Kiitos kaikille! Erityisesti Julialle ja Alisalle, kun järjestitte, ja Tiralle kun jaksoit kuskata kaikki me villit apinat (okei, eli minut) autossasi! <3<3<3 Seuraava kerta meillä! :--D



Ainiin, sillä tämä on niinsanotusti muotiblogi (okei, aika kaukana siitä mennään) niin esittelen teille uusimmat materiahankintani:

Gina Tricotin reikäneulepaita<3

Ja samansävyinen ruususormus<3

(Mikko sanoi, että tuollaisilla kositaan. O____o Ööö, taisi mennä hieeeman metsään :---D)

Ainiin ja vielä halusin kertoa, että makuuhuoneemme on nyt taas hieman kehittynyt! Nimittäin saimme vihdoin tilaamamme jättipeiton ja pääsimme vihdoin laittamaan upouudet lempparilakanamme! <3<3

Peiton ikäväksi puoleksi kuitenkin paljastui sen paahtava kuumuus! Siis ihan jäätävää, kun öisin alkaa nähdä unia, joissa grillautuu ja herätessään huomaa sen olevan totta. :-(

Mutta se on silti tosi ihana ja lemppari!

Ja tässä vielä lähikuva makuuhuoneen sydän(<3) valoistamme. :'3

Ärsytyspäivä

Tänään kävin koulussa harjoittelemassa tekstitaitoa. Sen jälkeen tulin kotiin (vanhempien luo) ja kirjoitin tekstitaitoa vähän lisää (=koko illan). Bllööö... Äidinkielen kirjoitukset ovat jo melko pian, mutta tuntuu yhä siltä ettei mikään oikein onnistu. Vaikka kuinka olen yrittänyt ymmärtää ja tehdä sen mukaan mitä Aukke määrää, en vaaaaaan ossaaaaaaa!!!! >:(


En olekaan vielä kertonut uuden vuoden aatostani! Noh, se meni tänä vuonna hieman tylsemmin, vaikken voi sanoa, etteikö ollut mukavaa~~ Mutta ensi kerralla kutsutte sitten minutkin niihin ybersuperuusivuosibileisiinne!! :(

Tällaisia vaatteita oli päällä:

joo, silmät eivät suostuneet yhteistyöhön, joten sovitaan että minulla on ybermuodikkaat aurinkolasit

Päällä uusia juttuja!

Esittelemäni puu-kaulakoru, rusettivyö ja upouusi kukkamekko KappAhlista<3

(eikä asuun muuten kuuluneet nuo vihreät sukkahousut! Pidin oikeasti mustia)

Muistatteko muuten vielä supernais-saappaani, jotka hankin vielä elokuun lopussa (tässä ja tässä) ja käytin melko ahkerasti koko talven alun? Ne päättivät jättää viimeisimmät hyvästit muuttopäivänämme, jolloin yritin vielä kiskoa niitä epätoivoisesti jalkaani. Oikeastaan niiden laadun heikkous ilmeni jo ensimmäisen käyttökerran (eli venetsialaisten(älkääkysykömiksikäytinniitäsilloinmikkokäski'')) jälkeen, jolloin huomasin kahden nahkapalan irronneen huuurjan illan aikana. Noh, värjäsin ne kohdat mustalla tussilla ja ei siinä olisi mitään ellei näin syksyn/talven myötä tallattajien vetoketju olisi mystisesti hajonnut! :( Taistelin sen kanssa joka ikinen kerta kun laitoin saappaita jalkaan ja jotenkin mystisesti olin aina onnistunut huijata ne sulkeutumaan.

Muuttopäivänä taktiikkani ei tainnut kuitenkaan enää tepsiä, sillä vaikka kuinka yritin ja keskityin, niin ne eivät vain suostuneet! Onhan se totta, että kyseisen hetken oli kai aikakin jonain päivänä koittaa, kun joka kerta niitä vedin kiinni melkein väkisin, mutta miksi juuri muuttopäivänä??? Paha enne? >:'O Nojjooo.. Tänään päätin taas ennen kouluun lähtöä kokeilla onneani, jospa nyt onnistuisi, kun ei ole mitään muuttohätää, joka tärisyttäisi sormia tjtn, mutta eih, ei ei ei. T______T Siinä "huoneeni" lattialla ne nyt masentuneesti pötköttelevät.

Hävetkööt sitten nurkassa, mulkut!

Ja siinä vielä todiste Nellyn kenkälaadusta. Enkä siis tosiaan ole mitenkään tietoisesti tuhonnut näitä tai muuta, että tuo tapahtui kuulkaas ihan normaalin arkikäytön seurauksena! >:(

Nih. Pyh...... ...

 . .. okei, tykkäsin noista aika paljon ja minua oikeasti harmittaa. :'(

Lopuksi on vielä ihan pakko laittaa ihQsöpisKuva Mikosta! (sorry, hun<3)

(Nuo hiukset muuten pääsin(=jouduin) leikkauttamaan heti kuvan oton jälkeisenä päivänä. Nyt hän näyttää ihan David Beckhamilta!!)

Joo, just tolta!^

(näkyy muuten tuossa edellisessä merkinnässä! :o)

Öitä kultsit!!

Uusi Koti

Iltaa.


Tänään tulin ex-kotiini Raumalle. Koko päivä musiikkiopistolla ja kyläilyä porukoiden luona. Koko bussimatkan ajattelin, mahdanko ikävöidä sitä entistä elämää mitä elin ennen muuttamista. On niin tuttua ja turvallista taas palata tuttuun ympäristöön, jossa tuntee jokaisen kadunkulman ja näkee jälleen tuttuja kasvoja. Mutta arvatkaapas mitä, näin päivän täällä vietettyäni voin kuitenkin yllätyksekseni todeta, että minä todella ikävöin kotiani. Minun kotiani. Omaa kotiani Porissa.

Keittiö

Verhot ja pöytä Ikeasta. Rakastuin verhoihin jo ensinäkemällä. Halusin alunperinkin keittiöön väriä, ja värikkäät verhot oli ehdoton must! Pöytä saatiin puoliksi vahingossa, kun Mikon vanhemmat olivat ostaneet työfirmaansa väärän mallisen. Olen aina halunnut pyöreän pöydän, mutta tykkään tästä ihan kamalasti! Rakastuin samoin noihin lahjaksi saatuihin sinisiin tuoleihin! Vaikken sinisestä pidäkään, niin nuo ovat niin retrot ja coolit etten kestä! <3_____<3

Tuo älyttömän kallis "kirja"hyllykin löytyi Ikeasta. Haluttiin molemmat just tollanen, joten kovasta hinnasta huolimatta oli vain pakko saada. Tosiaan kirjojen lisäksi siellä on hyvin paljon kaikkea muutakin; savitöitä, koreja, kynttiläkippoja jne jne. Luv it<3

Olohuone

Olohuoneesta tuli hieman enemmän "aikuisten huone". Värejä ei löydy paljoa, mutta yritimme luoda ilmettä muin keinoin. Jälleen Ikeasta hankitut rakkausverhot piristävät jännittävällä kuosillaan. Ikkunapöydällä seisoskelee viimekeväänä tekemäni savikorsettitorso ja kaapeilla roikkuu grafiikoitani. Nurkassa komeilee Mikon kitara. (hehe, edes jotain mikä ei ole minun :--D) No todellisuudessa sohvan vastapäätä on pelkkiä Mikon ihme elekronisia vehkeitä telkkarin lisäksi, joista en taas itse tajua oikein mitään..

Mutta ihme kyllä, ettei häntä ole lainkaan haitannut töideni massiivinen esillepano. (Ja niitä olisi myös tulossa lisää esim. seinille kunhan vain saamme raahattua niitä ex-kodistani.

Makuuhuone

Makuuhuoneessa ei ole paljon mitään. Vielä. Kaappien ja sängyn lisäksi se sisältää lipaston, koskettimet ja Mikon sähkökitaran+vahvistimen ja maton. Sänky on niin iso, ettei huoneeseen paljon muuta mahdukaan. Toisaalta, en tiedä haluaisinko lainkaan makuuhuoneen edes olevan jotenkin tavaroiden ylipursuamispiste.. Tykkään uusista valkoisista tylliverhoistamme, sydän-ikkunavalosta, punaisista mini-sydän-jouluvaloista(jotka lojuvat tuossa sängyn ja ikkunan välisellä tasolla) ja makuuhuoneemme valkoisuudesta! Vaikka itse tämän ihmeekseni sanonkin, niin pidän hirmuisesti kun saa nukkua vaaleassa huoneessa. Tuntuu kuin nukkuisi taivaissa, kun mieli pääsee rauhoittumaan väreistä ja tummuudesta. Kun voi vain tuijottaa tyhjyyttä ja lentää unten rajattomille maille huomaamatta hetkeä, jolloin todellisuudet vaihtuvat...

Lopuksi voisin kertoa teille erään aamunsurullisen aamupalatarinan:

Eräänä aamuna tyttö teki itselleen maailman herkullisinta paahdettua leipää. Siinä oli kaikkea; voita, juustoa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja tietysti majoneesia.

(Minä <3 Majoneesi)

Poika istui suoraan häntä vastapäätä. Hänellä oli lautasellaan tylsiä myslejä. Hän söi niitä masentuneena, kunnes huomasi tytön täydellisen leivän.

Poika oli hyvin häkeltynyt tytön leivän täydellisyydestä. Hän katsoi tyttöä anovin koiranpennun silmin.

"ÄRRR!!! USKALLAKIN KOSKEA LEIPÄÄNI!!" Murisi tyttö vastaan.

Poika katsoi jälleen lautaseensa ja päätti kiltisti syödä sen tyhjäksi.

The End.

VIELÄ ELOSSA

Terveisiä Porista!


Muutimme jo tasan viikko sitten, mutta netin saaminen venahti hieman pitempään. Nyt ollaan siis täällä uudessa asunnossamme, jonka itse näin ensimmäistä kertaa vasta muuttopäivänämme. :--D Tykkäsin kovasti! YH-asunnossamme on pieni eteinen, suhteellisen iso tupakeittiö ja kaksi huonetta. Yhdestä huoneesta muodostui makuuhuone ja toisesta olohuone.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän kaikkeen! Saatiin mielestäni aikaiseksi ihanat sisustukset ja kaikki tavaramme mahtuivat jopa sisälle asti peloistamme huolimatta. :'3 Kotoisuuden viimeistelivät viimeviikkoiset uutuushankintamme: verhot kaikkiin huoneisiin ja suuri kirja-koriste-esine-hylly. Samoin matot (jotka eivät tosin olleet mitään uutuushankintoja) lisäsivät mukavuutta huomattavasti heti kun saimme ne vihdoin aseteltua.

Kuvat uudesta kodistamme on otettu jo pari päivää sitten. Oma koneeni päätti kuitenkin ilmoittaa boikotin väittämällä C-asemansa olevan täynnä tavaraa, jolloin edes kuvien käsittely on muka hirveän mahdotonta. >:(  En tiedä milloin taas pääsen niihin käsiksi.. Toivottavasti jo tänään illemmalla, kun nörttinero palaa kotiin. Nyt hyväksikäytän kanssaeläjäni Mikon konetta sillä välin kun herra itse opiskelee ahrekasti uudessa koulussaan.

---

Muuten minulle kuuluu hyvää. Viimeisen viikon aikana olemme siivonneet ja käyneet ahkerasti ostoksilla hankkimassa kaikkea sellaista, mitä kaapeissa kuuluu aina olla; riisiä, pastaa, mausteita, jauhoja, patalappuja, wc-pesuaineita jne jne. Vanhempani ja isovanhempani kävivät perjantaina moikkaamassa. Toivat rahaa ja olivat hyvin tyytyväisiä uuteen kotiimme. :') Se on aina piristävää, vaikka yrittääkin jo olla piittaamatta muiden pielipiteistä. (nihiin, puhuinhan siis rahasta.. hohohoo....) 

Olen yrittänyt parhaani mukaan esittää huolehtivaa emäntää. Esittäminen on itse toiminnasta tosin jäänyt vähemmälle, sillä kyseinen rooli onnistuu minulta lähes luonnostaan. Enhän minä olisi turhaan saanut Mikon pikkuveljiltä uutta lempinimeä "Muumimamma". (toivon yhä hartaasti, että nimen anto tapahtui sen hyvässä mielessä...'') Ruoan laittaminen on tosin jäänyt hieman vähemmälle. Sellaista se on, kun elää kokin kanssa saman katon alla.. Tiskaaminen on kuitenkin tuntunut yllättävän mukavalta puuhalta! Kai se, että astiat ovat oikeasti OMIA, eikä vanhempien astioita, vaikuttaa asiaan?.. Muttah! Tiedoksi vain, että tänään teen kyllä ruoan! Mieheke tulee kotiin väsyneenä ja nälkäisenä vasta puoli viiden maissa, joten sotasuunnitelmalle on vielä aikaa. o/ Aijai, kuinka ihanaa palata takaisin kotiin, kun vastassa odottavat rakastava nainen ja lämmin ruoka! <3______<3 (painoitus erityisesti siinä jälkimmäisessä)

Toivottavasti illemmalla myös kuvia! Näkyillään!