Tänään tulin ex-kotiini Raumalle. Koko päivä musiikkiopistolla ja kyläilyä porukoiden luona. Koko bussimatkan ajattelin, mahdanko ikävöidä sitä entistä elämää mitä elin ennen muuttamista. On niin tuttua ja turvallista taas palata tuttuun ympäristöön, jossa tuntee jokaisen kadunkulman ja näkee jälleen tuttuja kasvoja. Mutta arvatkaapas mitä, näin päivän täällä vietettyäni voin kuitenkin yllätyksekseni todeta, että minä todella ikävöin kotiani. Minun kotiani. Omaa kotiani Porissa.
Keittiö
Verhot ja pöytä Ikeasta. Rakastuin verhoihin jo ensinäkemällä. Halusin alunperinkin keittiöön väriä, ja värikkäät verhot oli ehdoton must! Pöytä saatiin puoliksi vahingossa, kun Mikon vanhemmat olivat ostaneet työfirmaansa väärän mallisen. Olen aina halunnut pyöreän pöydän, mutta tykkään tästä ihan kamalasti! Rakastuin samoin noihin lahjaksi saatuihin sinisiin tuoleihin! Vaikken sinisestä pidäkään, niin nuo ovat niin retrot ja coolit etten kestä! <3_____<3
Tuo älyttömän kallis "kirja"hyllykin löytyi Ikeasta. Haluttiin molemmat just tollanen, joten kovasta hinnasta huolimatta oli vain pakko saada. Tosiaan kirjojen lisäksi siellä on hyvin paljon kaikkea muutakin; savitöitä, koreja, kynttiläkippoja jne jne. Luv it<3
Olohuone
Olohuoneesta tuli hieman enemmän "aikuisten huone". Värejä ei löydy paljoa, mutta yritimme luoda ilmettä muin keinoin. Jälleen Ikeasta hankitut rakkausverhot piristävät jännittävällä kuosillaan. Ikkunapöydällä seisoskelee viimekeväänä tekemäni savikorsettitorso ja kaapeilla roikkuu grafiikoitani. Nurkassa komeilee Mikon kitara. (hehe, edes jotain mikä ei ole minun :--D) No todellisuudessa sohvan vastapäätä on pelkkiä Mikon ihme elekronisia vehkeitä telkkarin lisäksi, joista en taas itse tajua oikein mitään..
Mutta ihme kyllä, ettei häntä ole lainkaan haitannut töideni massiivinen esillepano. (Ja niitä olisi myös tulossa lisää esim. seinille kunhan vain saamme raahattua niitä ex-kodistani.
Makuuhuone
Makuuhuoneessa ei ole paljon mitään. Vielä. Kaappien ja sängyn lisäksi se sisältää lipaston, koskettimet ja Mikon sähkökitaran+vahvistimen ja maton. Sänky on niin iso, ettei huoneeseen paljon muuta mahdukaan. Toisaalta, en tiedä haluaisinko lainkaan makuuhuoneen edes olevan jotenkin tavaroiden ylipursuamispiste.. Tykkään uusista valkoisista tylliverhoistamme, sydän-ikkunavalosta, punaisista mini-sydän-jouluvaloista(jotka lojuvat tuossa sängyn ja ikkunan välisellä tasolla) ja makuuhuoneemme valkoisuudesta! Vaikka itse tämän ihmeekseni sanonkin, niin pidän hirmuisesti kun saa nukkua vaaleassa huoneessa. Tuntuu kuin nukkuisi taivaissa, kun mieli pääsee rauhoittumaan väreistä ja tummuudesta. Kun voi vain tuijottaa tyhjyyttä ja lentää unten rajattomille maille huomaamatta hetkeä, jolloin todellisuudet vaihtuvat...
Lopuksi voisin kertoa teille erään aamunsurullisen aamupalatarinan:
Eräänä aamuna tyttö teki itselleen maailman herkullisinta paahdettua leipää. Siinä oli kaikkea; voita, juustoa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja tietysti majoneesia.
 |
| (Minä <3 Majoneesi) |
Poika istui suoraan häntä vastapäätä. Hänellä oli lautasellaan tylsiä myslejä. Hän söi niitä masentuneena, kunnes huomasi tytön täydellisen leivän.
Poika oli hyvin häkeltynyt tytön leivän täydellisyydestä. Hän katsoi tyttöä anovin koiranpennun silmin.
"ÄRRR!!! USKALLAKIN KOSKEA LEIPÄÄNI!!" Murisi tyttö vastaan.
Poika katsoi jälleen lautaseensa ja päätti kiltisti syödä sen tyhjäksi.
The End.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti