Muutimme jo tasan viikko sitten, mutta netin saaminen venahti hieman pitempään. Nyt ollaan siis täällä uudessa asunnossamme, jonka itse näin ensimmäistä kertaa vasta muuttopäivänämme. :--D Tykkäsin kovasti! YH-asunnossamme on pieni eteinen, suhteellisen iso tupakeittiö ja kaksi huonetta. Yhdestä huoneesta muodostui makuuhuone ja toisesta olohuone.
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän kaikkeen! Saatiin mielestäni aikaiseksi ihanat sisustukset ja kaikki tavaramme mahtuivat jopa sisälle asti peloistamme huolimatta. :'3 Kotoisuuden viimeistelivät viimeviikkoiset uutuushankintamme: verhot kaikkiin huoneisiin ja suuri kirja-koriste-esine-hylly. Samoin matot (jotka eivät tosin olleet mitään uutuushankintoja) lisäsivät mukavuutta huomattavasti heti kun saimme ne vihdoin aseteltua.
Kuvat uudesta kodistamme on otettu jo pari päivää sitten. Oma koneeni päätti kuitenkin ilmoittaa boikotin väittämällä C-asemansa olevan täynnä tavaraa, jolloin edes kuvien käsittely on muka hirveän mahdotonta. >:( En tiedä milloin taas pääsen niihin käsiksi.. Toivottavasti jo tänään illemmalla, kun nörttinero palaa kotiin. Nyt hyväksikäytän kanssaeläjäni Mikon konetta sillä välin kun herra itse opiskelee ahrekasti uudessa koulussaan.
---
Muuten minulle kuuluu hyvää. Viimeisen viikon aikana olemme siivonneet ja käyneet ahkerasti ostoksilla hankkimassa kaikkea sellaista, mitä kaapeissa kuuluu aina olla; riisiä, pastaa, mausteita, jauhoja, patalappuja, wc-pesuaineita jne jne. Vanhempani ja isovanhempani kävivät perjantaina moikkaamassa. Toivat rahaa ja olivat hyvin tyytyväisiä uuteen kotiimme. :') Se on aina piristävää, vaikka yrittääkin jo olla piittaamatta muiden pielipiteistä. (nihiin, puhuinhan siis rahasta.. hohohoo....)
Olen yrittänyt parhaani mukaan esittää huolehtivaa emäntää. Esittäminen on itse toiminnasta tosin jäänyt vähemmälle, sillä kyseinen rooli onnistuu minulta lähes luonnostaan. Enhän minä olisi turhaan saanut Mikon pikkuveljiltä uutta lempinimeä "Muumimamma". (toivon yhä hartaasti, että nimen anto tapahtui sen hyvässä mielessä...'') Ruoan laittaminen on tosin jäänyt hieman vähemmälle. Sellaista se on, kun elää kokin kanssa saman katon alla.. Tiskaaminen on kuitenkin tuntunut yllättävän mukavalta puuhalta! Kai se, että astiat ovat oikeasti OMIA, eikä vanhempien astioita, vaikuttaa asiaan?.. Muttah! Tiedoksi vain, että tänään teen kyllä ruoan! Mieheke tulee kotiin väsyneenä ja nälkäisenä vasta puoli viiden maissa, joten sotasuunnitelmalle on vielä aikaa. o/ Aijai, kuinka ihanaa palata takaisin kotiin, kun vastassa odottavat rakastava nainen ja lämmin ruoka! <3______<3 (painoitus erityisesti siinä jälkimmäisessä)
Toivottavasti illemmalla myös kuvia! Näkyillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti