Naisellinen eli BIMBO?

Luin juuri melkoisen mielenkiintoisen artikkelin naisten ja miesten naimattomuudesta porilaisesta Viikko-lehdestä. Juttu sisälsi pääosissaan melkoisen paljon tutkijoiden ja toimittajien tutkimustuloksiin perustuvaa faktatietoa. Niissä kerrottiin kuinka moni miehistä ja naisista elää nykypäivänä sinkkuina ja miksi. Jutusta kävi myös ilmi, että monet heistä todella haluaisivat kumppanin, mutteivät vain ole sattuneet löytämään sopivaa tai tulleet itse valituksi.

Jutun päätteeksi kerrottiin, millaiset piirteet naisissa ja miehissä ovat halutuimpia ja vetoavat eniten vastakkaiseen sukupuoleen heidän etsiessään parisuhdetta. Miehekkäät piirteet olivat melkoisen vanhanaikaiset ja tutut ennestään kuten tunnettomuus, varakkuus, valta, rohkeus jne. Niihin en sinänsä yllättynyt juuri yhtään, sillä myytti uljaasta prinssistä valkoisella ratsulla saattaa jossain määrin yhä kylpeä naisten haaveissa ja unelmissa. Naisellisuutta kuvaavat piirteet, joista miehet pitävät, yllättivät taas minut täysin! 

Minä suorastaan häkellyin, kuinka pinnallista naisia miehet tämän mukaan haluavat puolisokseen! Tyhmää, helposti huijattavaa, jatkuvasti nöyrtyvää, materialistista, epäloogista, itkupilliä ja riippuvaista! Eivätkö nämä ominaisuudet olekaan juuri niitä, joita miehet naisissa vihaavat? Juuri tällaisia naisiahan he pilkallisesti haukkuvat bimboiksi? 

Vai bimbojako he oikeasti haluavatkin?

Jos ihmisen intohimo on tuntea ylemmyyttä ja valtaa, miksi sitten naiset haluaisivat miehestään suojelevan prinssin? Prinssin tahtominen ei kuitenkaan tarkoita tarvetta alistua ja halua olla ajattelematon muovinukke. Prinssiä etsiessä naiset haluavat olla arvostettuja ja tuntea näin tärkeytensä kodin hengettärenä. Prinssi on se, joka kutsuu neitinsä palatsiin ja jakaa omaisuutensa tämän kanssaan. Hän tekee naisesta vaimonsa ja rakastaa tätä murheista ja ongelmista huolimatta. 

Miksi siis miesten haavekuva naisesta muistuttaa lähinnä tyhjäpäistä määräyksia tottelevaa orjatarta?

Miehethän ne tässä ovat ristiriitaisia, vaikka sanovatkin naisten logiikan olevan käsittämätöntä!

Mikä teitä miehiä oikein vaivaa??

Yrittää siinä sitten kelvata...

Friday´s Freedom

Eilinen perjantai osoittautui parhaimmaksi perjantaiksi päikään aikaan. Sekä minulla että Mikolla ei syystä tai toisesta ollut koulua, mutta oli taas mieli lähteä vaeltelemaan pitkin katuja etsien uusia seikkailuja. Kävimme vaikka missä ja tapasimme tuttuja mitä oudoimmissa ja vähiten odotetuissa paikoissa. Oli aivan mieletöntä.

Olen ehdottomasti kahvila-ihmisiä.

Nämä kuvat otettiin kännykkäni kameralla, joten sillä ne ovat täällä, voi todennäköisesti olettaa myös muistikorttini jälleen löytyneen. Menin eilisiltana nukkumaan ja nukahtaessa sain ajatuksen mkortin olevan maton alla. Heräsin aamulla ja menin katsomaan. Siellä se oli kuten olinkin ennustellut.

Tässä siis tulee myös viimeviikkoisten ykkösbileiden kuvat!

Näitä kuvia katsellessa tulee jälleen vaikeus päättää koulun jatkamisesta. Niin kiinnostavia ihmisiä paikka täynnä, ettei raaskisi heittää sitä kaikkea menemään! :---(

Eipä tällä erää muuta. Hyvää Venetsialaista!

Ai niin, blogini alkamisestakin on tainnut kulua jo yli vuosi. Viime venetsialaisia ajatellessa tuleekin mieleen aivanihania muistoja. Toisaalta sen jälkeinen aika oli silloin elämäni vaikeinta. Tässä sitä onneksi nyt ollaan tasaisen onnellisena ja vaikka toisinaan tuleekin ikävä niiden aikojen tunnepuuskia, on tämä sielunrauha kultaakin kalliimpaa.<3

Päivä jona eksyin Google Maps:iin

Tuona päivänä menin metsään ja minusta tuli keiju.

Löysimme myös paljon sieniä....

Day by Day. . .

Viikko on vierähtänyt kovaa vauhtia. Koulunkäyntini on alkanut rutinoitua, vaikkei animointi kyllä vieläkään tunnu siltä täysin omalta alalta. Keskiviikkona olimme ryhmäläisteni (ja Mikon) kanssa ensimmäisissä koulumme bileissä. Kännykässä olisi kuviakin, mutta muistikorttipaikka on mystisesti hukassa.... Siellä oli valtavasti mukavia ihmisiä, mikä vaikeuttaakin päätöksentekoani koulun lopettamisen suhteen. Animointi vaikuttaa kuitenkin olevan minulle melkoisen puuduttavaa puuhaa. Tietokonekin alkaa vaikuttaa melkoiselta pakkopullalta. Ehkä siksi päivitystahtikin on hiipunut melkoisen verran...

Vietimme viikonloppumme taas vaihteeksi Raumalla. Lähiaikoina käynnit ovat vähentyneet lähes olemattomiin Mikon työvuorojen ja varattomuutemme vuoksi, mutta tällä kertaa kyseessä olikin hieman tärkeämpi syy lähteä kuin pelkkä maisemavaihto. Vielä kuukausia sitten minut nimittäin pyydettiin kaverini isän viisikymppisiin. En ollut vieraana, vaan viihdyttämässä sellaisia yksilöitä. Esiinnyimme kitaristi-Markuksen kanssa duona ja tienasimme sillä itsellemme hieman taskurahaa. Oli tietysti aivan mieletön kokemus nähdä miten synttärisankari liikuttui kappaleista tippa linssissä ja vieraat hurrasivat meidät encorelle. Tanssivat fiilistelijätkään eivät ollut paheeksi.

Tänään palasimme onneksi takaisin kotiin, sillä vain parinkin päivän reissu saa ainakin minut uupumaan ja kaipaamaan takaisin omaan rauhaamme kultaiseen kotiin. Teimme tänään myös pitkästä aikaa hyvännäköistä ruokaa. Äidiltä mukaan tarttunut kesäkurpitsa pääsi ilahduttamaan lautaselle saakka.

Asukuvia ei lähiaikoina ole herunut juuri paljoakaan. Olen addiktoitunut niihin samaisiin lempivaatteisiin, joten mikään niiden erityinen huomioiminen ja muistiin ikuistaminen ei ole mielestäni ollut tarpeellista.

Tällä kertaa ei taida tulla enempää. Jännittäviä aikoja odotellessa~~

The Girl And The Tree Were Friends Forever

Audiovisuaali-kouluni on jo kovaa vauhtia käynnissä. Tänään olimme museossa ja luonnossa tekemässä ihmistaidetta, mutta jo huomenna pääsemme tositoimiin animoinnin pariin! Olen sittenkin aika innoissani ja mietin jopa koulun suorittamista loppuun saakka. Täytyy kuitenkin vielä katsella ja kokeilla millaista se tulee olemaan tulevaisuudessa, arkipäivisin. En meinaan millään jaksaisi istua päivät pitkät koneella perse penkkiin kivettyneenä...

Tänään päälle päätyivät:

hame: Seppälä

t-paita: KappAhl

huppari: kirpparilta (Seppälästä alunperin)

sukkahousut: h&m

vyö: Seppälä

Rakastan loppukesää, sillä rakastan käyttää sukkahousuja! Nämä kaunokaiset tilasin h&m:n nettikaupasta muutaman euron pilkkahintaan. Laadusta en ole niinkään varma, sillä varpaan kohdalta nämä napsahtivat rikki jo ensikäytössä.. Ne ovat kuitenkin niin herkullisen suloiset, etten voi antaa sen häiritä.

luv,luv,luv!!!

The Bowtie On My Hat

Eräs kaunis kesäinen päivä ainoa päivän aktiviteettini oli kauppareissu Lidliin. Päätin pukeutua erityisemmin sillä hei, Lidl on halpa. Paras ystäväni siis.

 

hattu: Lindex, toppi: kirppari, hame: KappAhl, kellokoru: h&m, vyö: Seppälä, balleriinat: Citymarket

Kerroinko muuten että pääsin opiskelemaan Nakkilan ammatti-instituuttiin animointia? No, jokatapauksessa sinne lähden ensi keskiviikkona ja viivun oletettavasti ainakin tämän syksyn. Ammattina "animoija" tai jopa oikeastaan joku "animoinnin assistentti" ei kuullosta kovinkaan houkuttelevalta työllistämisen kannalta. Lähinnä siksi päädyn luultavasti syksyllä hakemaan toiseen, ns. järkevämpään koulutukseen. Kuvataide on kuitenkin ollut melkoisen lähellä sydäntäni lähes koko ikäni, joten tämmöinen puolivuotinen (luultavasti turha) kokemus voi olla ihan mukava.

 Juuri tällä sekunnilla ulkoilma tarjoaa sadetta. Kello on yksi yöllä ja teinivuosieni yöenergisyys on palannut jälleen luokseni (onkohan täysikuu?). Miekkonen tupsahti sängyn uumeniin jo ajat sitten eikä edes noussut sieltä vaikka yritinkin saada hänet mukaan Yatzyn tai Uunon pariin tuhlaamaan energiaani. Tässä sitä sitten ollaan. Tuulettimen ja tietokoneen kanssa kolmistaan.<3 Alkaa tulla nälkä...

  Pyöräni kumi puhkesi, joten Jukkapoika ja Paleface jäivät Kirjuriluodossa kuulematta. Tähän surkeaan sattumukseen reagoin niin yliampuvasti, että hävettää jo itseänikin... Ei siitä sen enempää. Huomenna kuitenkin ostamaan uutta rengasta. Ja kouluvihkoa koululaiselle-Hannolaiselle.

Cheap Funky

Rahasäästö-operaatiomme vuoksi vaatehamstraamiseni ovat jääneet melkoisen vähäisiin mittoihin. Olen kuitenkin yllättävän hyvä löytämään haluamani myös tällaisina aikoina, kunhan hinnan paikka on kohdallaan. ;---)

Ruudullinen kauluspaita

Tämän mustavalkoisen kaverin löysin Porin Jättikirppikseltä vain kahden euron hintaan. Täysin uudenveroinen, h&m:ltä lähtöisin oleva kaveri pisti tarmokkaasti silmään, enkä enää voinut jättää sitä yksin. Selän puolella paita solmitaan nauhan kanssa rusetille lisämuotoilun tarkoituksessa.

Vaaleansinen röyhelöpaita

En olisi ikinä uskonut ostavani itselleni vauva-vaaleansinistä paitaa.  Vaaleansininen(!!??) ei ole normaalisti sitten yhtään minun värini, mutta h&m:n "alehinnoista puolet pois"-henkareita selailessani päätin ottaa mukaani pukukoppiin mitä oudoimpia vaatteita! Tämän paidan hintaksi karistui vain 2,5 euroa, joten päädyin nappaamaan tämänkin hamstraamaani kasaan. Yllätyksekseni kyseinen paita olikin kaikista vaatteista istuvin. Sen prinsessamaiset röyhelöt sekä nostetut pyöreähköt hihat tekevät siitä mielettömän suloisen ja naisellisen mallisen. Aluksi ajatellessani kangasta ohueksi farkuksi sainkin mukavan yllätyksen huomatessani sen sittenkin olevan mukavan pehmeää ja ohutta puuvillaa. Mikonkin "hottis lentoemäntä" -kommentti pääsi kieltämättä vaikuttamaan ostopäätökseen. :---D 

Tällä tavalla sitä pääsee piristämään vaatekaappiaan ja mieltään alle viiden euron kustannuksella.

CupCake

Uusi viritelmä unelmamuffinsseista. 

Tällä kertaa tein muffinsseja sekä suklaan että keksien kanssa. Keksien kanssa toimitaan täysin samalla tavoin kuin suklaankin:

Tällaisia olivat keksimuffinssit.

Ja tällaisia muffinssit suklaalla.

Ja loppuun yksi kesäinen kissojen ulkoiluttamiskuva. :---)

What a Way! What a Time!

Mustapitsiyön ikuistettu hetki. (hukkasin muuten samalla reissulla tuon sydänkaulakoruni :(( )

Viikonloppu + Mikon 4 päivän vapaat = Jälleen kerran blogitauko.

Viikonlopun pitsiyö oli paras illanvietto vähään aikaan! Nähtiin vanhoja tuttuja ja tavattiin uusia.  Hankkimani siideri olikin tarpeeksi koko illalle ja kolmasosa tonnikala-katkarapu-ananas -pizzasta pääsi täyttämään vatsan aamuneljän aikoihin. Tuntuu mahtavalta viettää nuoruutta ja villitellä täysillä, jolloin myöhemmin näitä aikoja päästään muistelemaan hennolla lämmöllä.<3 Seurueeni oli parhain mahdollinen ja toivon vain että tällaisia yhteisiä iltoja mahtuisi elämiimme vielä monen monta ja sitäkin enemmän! :---)) Ihmiset vain ovat niin hulvattoman hauskoja ja mielettömän ihania, että tällaiset hetket piristävät arkea hurjan kummasti. :')

Samaisena viikonloppuna vierailimme Mikon kanssa myös pikkusiskoni syntymäpäiväjuhlilla. Leivoin bravuuri-muffinssejani (joista tarkemmin ylemmässä merkinnässä) ja söimme vatsamme täyteen herkullisinta ruokaa! Sen jälkeinen yö kuluikin Mikon työpaikalla, jonne päädyin viettämään Mikon seuraksi yövuoroa. :----D

Neljä vapaapäivää vietimme Mikon kanssa tiiviisti yhdessä. Tiistaina luoksemme putkahti vanha hyvä ystävämme Sergei, ja rauhallinen kotiloikoilu sai sittenkin toisenlaisen tulkinnan. :--)

Mikko ja Sergei yön pikkutunteina.

Kuten olen jo kertoillut, meidän suhteemme pari viikkoa luonamme asuneiden kissanpentujemme kanssa on kasvanut todella hyväksi kokonaisuudeksi. Vaikka Nanan kanssa meillä onkin synkannut aluksi paremmin, alkaa myös Kiki pikkuhiljaa osoittaa hellyyden merkkejä minua kohtaan. :'3

 Eilen illalla hengailimme naapureidemme kanssa yhteisellä parvekkeellamme ja kissamme leikkivät yhdessä. Naapureiden Ninja on kuitenkin jo niin iso, että pikkuiset vauvamme saattavat toisinaan pelätä häntä. Tämä tilanne yhdistikin minut ja Kikin entistä enemmän kun otin pienokaisen syliini ja pidin häntä hellästi rintaani vasten. Normaalin rimpuilun sijaan Kiki istui siinä kiltisti eikä halunnut pieneen hetkeenkään lähteä siitä pois. Tänään ollaankin jo poikkeuksellisesti halaistu ja kihisty toistemme kyljissä! :''3

Nanaa ei kuitenkaan olla hylätty! Siellähän se seisoskelee kameran edessä.

Tuolla tavoin se istuskelee toisinaan sohvan selkänojalla. Taittaa tassut yhteen, pullottaa poskensa ja esittää lihavaa buddhaa...