perjantai 5. elokuuta 2011

What a Way! What a Time!

Mustapitsiyön ikuistettu hetki. (hukkasin muuten samalla reissulla tuon sydänkaulakoruni :(( )

Viikonloppu + Mikon 4 päivän vapaat = Jälleen kerran blogitauko.

Viikonlopun pitsiyö oli paras illanvietto vähään aikaan! Nähtiin vanhoja tuttuja ja tavattiin uusia.  Hankkimani siideri olikin tarpeeksi koko illalle ja kolmasosa tonnikala-katkarapu-ananas -pizzasta pääsi täyttämään vatsan aamuneljän aikoihin. Tuntuu mahtavalta viettää nuoruutta ja villitellä täysillä, jolloin myöhemmin näitä aikoja päästään muistelemaan hennolla lämmöllä.<3 Seurueeni oli parhain mahdollinen ja toivon vain että tällaisia yhteisiä iltoja mahtuisi elämiimme vielä monen monta ja sitäkin enemmän! :---)) Ihmiset vain ovat niin hulvattoman hauskoja ja mielettömän ihania, että tällaiset hetket piristävät arkea hurjan kummasti. :')

Samaisena viikonloppuna vierailimme Mikon kanssa myös pikkusiskoni syntymäpäiväjuhlilla. Leivoin bravuuri-muffinssejani (joista tarkemmin ylemmässä merkinnässä) ja söimme vatsamme täyteen herkullisinta ruokaa! Sen jälkeinen yö kuluikin Mikon työpaikalla, jonne päädyin viettämään Mikon seuraksi yövuoroa. :----D

Neljä vapaapäivää vietimme Mikon kanssa tiiviisti yhdessä. Tiistaina luoksemme putkahti vanha hyvä ystävämme Sergei, ja rauhallinen kotiloikoilu sai sittenkin toisenlaisen tulkinnan. :--)

Mikko ja Sergei yön pikkutunteina.


Kuten olen jo kertoillut, meidän suhteemme pari viikkoa luonamme asuneiden kissanpentujemme kanssa on kasvanut todella hyväksi kokonaisuudeksi. Vaikka Nanan kanssa meillä onkin synkannut aluksi paremmin, alkaa myös Kiki pikkuhiljaa osoittaa hellyyden merkkejä minua kohtaan. :'3
 Eilen illalla hengailimme naapureidemme kanssa yhteisellä parvekkeellamme ja kissamme leikkivät yhdessä. Naapureiden Ninja on kuitenkin jo niin iso, että pikkuiset vauvamme saattavat toisinaan pelätä häntä. Tämä tilanne yhdistikin minut ja Kikin entistä enemmän kun otin pienokaisen syliini ja pidin häntä hellästi rintaani vasten. Normaalin rimpuilun sijaan Kiki istui siinä kiltisti eikä halunnut pieneen hetkeenkään lähteä siitä pois. Tänään ollaankin jo poikkeuksellisesti halaistu ja kihisty toistemme kyljissä! :''3

Nanaa ei kuitenkaan olla hylätty! Siellähän se seisoskelee kameran edessä.

Tuolla tavoin se istuskelee toisinaan sohvan selkänojalla. Taittaa tassut yhteen, pullottaa poskensa ja esittää lihavaa buddhaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti