Heipsan taas!
Viimepäivät ovat olleet täyttä menoa ja meininkiä. Tiistainen englannin koe sai kohdallani epätoivoisen toteutumisensa jälkeen yllättävän iloisen arvosanan 3, eikä tällöin mikään uusimisen tarpeellisuus tule kuuloonkaan! :----) Samoin keskiviikkoinen ensisyksyn harjoittelupaikkojen hätäinen ja paniikkikohtauksia aiheuttava nettivarailu onnistui tuurikseni aivan loistavasti! Kaupunginsairaalan vuodeosasto aukesi minulle, eikä vanhempien luona kuukauden mittainen asustelu tullutkaan onneksi tarpeeseen!
Lauantai on vasta alkanut, mutta viikolla ollaan ehditty vierailemaan baarireissuilla jo kahteen otteeseen. Keskiviikon harjoittelupaikkastressin rauettua suuntasimme luokkalaisteni kanssa Kabailemaan, eikä seuraavan aamun laboraatiotuntejen tuomasta alkoholittomuudesta ollut minkäänlaista haittaa! Meininki oli korkealla ja Sammakko-haalarien heilutus tanssilattialla melkoisen infernaalista. 8)
Torstaina matkamme kävi jälleen klubille, sillä siellä esiintyi odottamamme Jukka Poika. Olimme jo varanneet ja maksaneet keikkaliputkin, joten tapahtumaa edeltävät vahingolliset päikkärimme meinasivat murskata tehdyt suunnitelmamme! :---D Koulun ja laulutuntini jälkeen söimme pienet välipalat ja päädyimme hetkeksi lötköttelemään sängylle kiireisen ja pitkän päivän jälkeen. Mikko oli asentanut radiokelloomme jopa herätyksenkin varmuuden varalle.
Herätys tapahtyi kuitenkin paljon odotettua myöhemmin havahtuessani humisevan radiomusiikin ääneen. Kello näytti lähes puolta kymmentä ja kiire oli jo paikallaan! Herätin Mikon ja ryntäsimme saman tien valmistumaan lähtöön. Naamat turvonneina nukkumisesta suuntasimme kohti Kinoa. Jonoa oli saapuessamme sen verran, että hetkeäkin myöhemmin tultuamme saamamme hyvät paikat olisivat jääneet vain haaveeksi. :)
Keikka oli tapansa mukaan mahtava ja hirmu energinen. :) Muutamat jutut, kuten jatkuva biisien keskeyttäminen ja kokoaikainen Porin kosiskelu alkoivat jossain kohtaa ärsyttämään, mutta kokonaisuudessaan 30 euron yhteishintaan maksaneet liput saivat silti vastineensa. :----)
Kaikista näistä kivailuista huolimatta viikkoon mahtui myös surullisia uutisia. Nimittäin pikkuiset karvapalleromme ovat olleet lähiaikoina hieman entistä herkempiä ja rapsuteleet itseään jatkuvasti. Muutama päivä sitten huomasimme Nanan korvan sisälle tulleen punertavan patin ja päätimmekin ottaa yhteyttä kaikkitietävään pelstavaan eläinhoitaja-ystävääni.
Eilen hän tuli kämppiksensä kanssa kahvittelemaan ja tarkistamaan kisujemme olotilaa. Vanupuikkojen ja taskulampun jälkeen diagnoosi oli selvä ja kyseessä molemmilla kisuillamme on korvapunkkitartunta. :( Pelästyin kovasti, vaikkei tapaus kuulemma kovin vaarallinen tai pitkälle edenny olekaan. Onneksi jo maanantaina pääsemme helpottamaan kisujen tuskaisia kutinoita ja aloittamaan korvapunkkivastaisen hoidon! Mitä ikinä tekisimmekään ilman niin ihania ystäviä?<3
Eipäs tältä erää muuta.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja nukkukaahan minun tavoin kaikki univelkanne pois! :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti