Face To Face

Heih jälleen.

Viikonloppuni sujui varsin kesäisissä merkeissä. Mikon lauantaiaamun työvuoron vuoksi perjantaina oli oltava kiltisti ja mentävä nukkumaan jo hyvissä ajoin. Lauantaina päätimme kuitenkin kömpiä vihdoinkin ulos pimeästä kotikolostamme suuren maailman vietäviksi. Sekoitimme limsapulloihimme taikalientä ja pyöräilimme sen voimin kauniiseen Kirjuriluotoomme. Ahmimme dipattuja sipsejä, puhuttiin syvällisiä (ja vähän pinnallisempiakin), tarkkailtiin ihmisiä, litkittiin taikajuomaa ja nautittiin vapaa-ajasta. Illan mittaan päädyimme keskustaan ja siellä päätimmekin käväistä ensi kertaa Bar Coco:ssa. Paikka olikin tosi jees! Mukavan tiivis, muttei ahtaan ängetty. Kolme biljardipöytää, pelikortteja sekä lautapelejä. Erikoisia (ja kalliita!) drinkkejä, mutta kerrankos sitä eletään. Pelattiin korttia ja naurettiin. Ensi kertaa muuten pidin myös paikan musiikista! Tuli kerrankin niitä vähän vahnempiakin biisejä, joista tulee hyvä mieli ja joita laulaa mukana. Ehdottomasti sinnekin uudestaan! :----)

Sunnuntaina halusimme jatkaa jännittävää retkeilyämme. Päivä oli jälleen upea ja päätimme lähteä taas samaiseen Kirjuriluotoon viltin ja eväiden kera. Ainoa huono puoli oli jatkuvan ärsyttävä teiniporukka suoraan vieressämme. Ne ällöttävät 14-15 -vuotiaat huusivat ja kiroilivat ja paiskivat jalkapalloa! Kerran pallo jopa osui Mikkoon. Silloin räjähdin kiukusta ja päästelin suustani useamman vihaisen lausahduksen nuorten suuntaan. Tulipa edes hetkeksi rauhallista.... -.-' Mahdanko olla jotenkin vanhentunut?

Näiltä päiviltä ei tullut otettua yhtäkään valokuvaa. Toisaalta on ihan mukavaakin pitää tietyt muistot vain meidän kahden välillä, joten eiköhän tällaiset karkeat sanaselitykset riitä muistuttamaan meille niistä hauskoista hetkistä. ;--)

Viime aikoina olen tudellakin innostunut tuosta vesivärimaalaamisesta. Tässä jälleen yksi teos, jonka monimutkaisuuteen kesti muutama päivä aikaa.

Läiskiä siellä, läiskiä täällä

Noin viikko sitten sain vihdoinkin raahattua rakkaan maalaustelineeni ja kaikki muutkin maalausvehkeni porukoilta omaan kotiini. Kuitenkin vasta eilisiltana maalauskuumeeni päätti ottaa ohjat käsiinsä. Sain yhden kuvan valmiiksi, mutten osannut tyytyä siihen. En ollut saada nukuttua, kun ideoita vain tulvi ja tulvi päästäni. Heti puoli yhdeksältä herätessäni oli mentävä toteuttamaan niitä.

Tällaista sotkua sain aikaiseksi.

Päässä alkaa soida väistämättömästi Infected Mushroom

Kuvataiteen diplomityö

Seuraavaksi esittelyssä kuviksen diplomityöni.

Saatiin se vihdoinkin kotiimme, ja nyt se komeilee olohuoneen tv-tasolla telkkarin takana (kosta parempaa paikkaa ei löytynyt böö). 

Diplomityön maksimiarvosana on 5, ja minä sain siitä nelosen. Arvostelu koostui kahdesta osasta; portfoliosta ja itse työstä. Teoksesta olisin saanut kaikki viisi pistettä, mutta koska portfolioni olikin arvostelijan mielestä vain kolmen pisteen arvoinen, niin keskiarvoksi muodostui 4.

Olen hieman pettynyt arvosanaani, sillä tavoitteeni oli saada vitonen. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että kyseinen numero olisikin tullut itse työstä. Laiskuuteni portfolion suhteen vain sakotti.. :(

Tällainen teokseni kuitenkin on. Aiheenani oli Häpeä. Käsittelin aihetta luomalla ilmeitä ja eleitä, joista henkilö kokee sen, että hänen on hävettävä. Toisinaan syytä häpeään ei edes ole, vaan henkilö ajaa itse itsensä kuviteltuun rinkiin, josta on lähes mahdotonta päästä pois.

Koko asetelma

Sing Till Your Throat Burns

Eilien päivä toi tullessaan kasan mukavia asioita!

Ensinnäkin; vihdoin varmistui tieto siitä, että 4.6.2011 minut todella lakitetaan Rauman lukion ylioppilaaksi! Se on ollut melkoisen varmaa, mutta on silti mukavaa saada sille vielä varmistus. Myös onnittelut ilahduttavat ja saavat minut ajattelemaan, että olen saavuttanut jotain todella suurta! :'D 

Hain myös vihdoin koulusta kuvataiteen diplomityöni. Nyt se komeilee olohuoneessamme. Siitä lisää ylemmässä merkinnässä!!

Ja viimeisempänä muttei vähäisempänä laulajien kevätnäytös! Oli aivan mahtavaa päästä jälleen esiintymään. Erityisesti kun minun laulamani kappale oli äärimmäisen liikuttava Kuutamon poika.:')

Esitykseni oli tarkoitus nauhoittaa videokameralle, mutta kohtalon saattamana videokameramme akku loppui juuri sillä sekunnilla, joten saamme tyytyä vain muutamaan valokuvaotokseen.

Mekko ostettu H&M:stä viime kesänä

Minun on muuten kuulema tultava ensi viikon torstain musiikkiopiston kevätkonserttiin. Vaikken siellä itse esiinnykään, niin huhujen mukaan minulle tarjottaisiin stipendi! :') 

Sain stipendin myös viime vuonna, jolloin minun sanottiin ansaitsevan sellaisen erityisen luontevasta ja elävästä esiintymisestäni. En malta odottaa kuulla, mistä hyvästä tämän vuoden stipendini on tulossa! :'')

Jos jotakuta kiinnostaa laulutaitoni, niin tässä yksi youtubevideoni 

vuoden 2009 joulunäytöksestä

An Ocean Over My Mind

Olen jo muutamaan otteeseen katsellut ja etsiskellyt sitä ainutta ja oikeaa mekkoa, joka saattaisi minut ylioppiluuden suureen elämään. Tänään lähdimme jälleen kauppailemaan, toivoen josko tänään onnetaren suosio osuisi kohdallemme. H&M:ssä ollessani päädyin sittenkin aivan eri osastolle mitä olin suunnitellut olevani. Nimittäin uimapukujen värikäs nurkkaus kiinnitti huomioni tällä kertaa lopullisesti.

Samoin mekon tapaan olen jo jonkin aikaa metsästänyt myös uutta asua, jossa ei hävettäisi riemustella kesäisellä uimarannalla. Haaveissani on ollut löytää 50-60-lukujen henkinen puku, joka ei paljastaisi kehostani liikaa, muttei myöskään näyttäisi liian mummomaiselta haalarilta. Nämä kuvat ovat inspiroineet:

Haluan bikinit tai uimapuvun, joka korostaa naisellisia muotoja, eikä vain peittele viimeisimmät rajat pelkillä sentti x sentti -kolmioilla. Tänään löysin yhden todella kivan yksilön. Täydelliseen on vielä matkaa, mutta tällä pärjäillään nyt ainakin tämä kesä.

Musta ja suhteellisen yksinkertainen kokouimapuku.Siinä on kuitenkin paljon niitä elementtejä, joita täydellisessä uimapuvussa hainkin; tarpeeksi peittävä, muotoja kaunistava ja elegantti.

Edessä on tuollainen jännä nyöritys, jota koristavat kultaisen väriset putket(?). Putket saa varmaan halutessaan myös leikattua irti, mutta minusta ne piristävät mustaa pukua ihan kivasti.

Uimapuku on olkaimeton ja pysyy yllä tuollaisten kumipidikkeiden avulla.

En ole kuitenkaan mikään himouimari. Rantakäyntini rajoittuvat yleensä lähinna pariin kertaan /kesä, joten hinnankin oli oltava siedettävä. Minusta 15 euroa oli aika kohtuullinen hinta.

Uimapuku-poseerauskuvia ei (ainakaan toistaiseksi) tule näkymään täällä päin. En ole vielä päättänyt olisiko se blogilleni tarpeeksi säädyllistä, mutta katsotaan miten käy. Ehkä innostun tästä kaikesta niin, ettei muuta kuin paljaita sääriäni blogissani enää näykään. ;) Okei, playboy-blogiin on vielä matkaa, mutta olen oikeasti melkoisen innostunut uudesta asustani. Ehdotin jopa Mikolle, että menisimme uimahalliin. Minähän Vihaan uimahalleja?...

Ketuttaaa!!!

En käsitä minne katosivat eilen kirjoittamani tekstit! :( Näkyvätkö ne teillä? Miksei minulla ENÄÄ? Blöö! Arvatkaa kiinnostaako enää kirjoittaa yhtään mitään, jos nekin saattavat vain kadota!

Ame tarkoittaa japanissa sumua

Eilen vietin musiikkiopistolla jälleen liian monta tuntia. Mutta odotellessani sain lopultakin luettuani kirjastosta ostamani hylätyn kirjan Julian unet.

Palattuani takaisin kotiin väsyneenä päätinkin lähteä lenkille. 

Vain minä, sillä Mikko lähti ystävänsä kanssa yksille.

Miten rakastankaan Suomen havuisia metsiä..