Inspiration

Heih pitkästä aikaa.

Viikko on pyrähtänyt ohitseni tajutonta vauhtia ja tässä sitä taas ollaan: perjantai. Menneen viikon aikana olen mm. odotellut miestä yövuoroista, vieraillut Raumalla, rakentanut kissojen kiipeily- ja raapimapuuta, seurannut sivusta korvien lävistäjää, uinut ja saunonut, veneillyt, harjoitellut uusia kappaleita tulevaa 50-vuotis syntymäpäivä-keikkaa varten, jäänyt eloon tuulettimen ansiosta ja osallistunut animoinnin pääsykokeisiin.

Tällä hetkellä vierailen taas Raumalla, sillä illalla juhlitaan ystävien kanssa perinteistä Mustan Pitsin Yötä. Mikolla on jälleen yövuoro, joten tämä ilta (=yö) kuluu ilman häntä. Toivon kuitenkin selviäväni ja palaavani kotiin pikaisesti takaisin, sillä kahden kisuvauvan ja miehen hylkääminen tuntuu pahalta. :(

Lähiaikoina olen nähnyt valtavan määrän omituisia unia. Olen aina ollut erikoisten unien asiantuntia, mutta nyt tuntuu siltä, etteivät ne jätä minua rauhaan. Toisinaan tuntuu siltä, että voisin vajota mielelläni unieni tuomaan uskomattomaan satuun, mutta toisaalta tietyt samat ihmiset pyörivät unesta toiseen päästämättä minusta irti.

Olen aina pitänyt unista ja maailmojen välisestä seikkailemisesta, mutta toisinaan tuntuu etten saa yön aikana juuri yhtään hetkeä lepoa. Näin ollen elän valppaana vuorokauden ympäri, vain siirtymällä paikasta toiseen.

Näiden mielettömän kauniiden kuvien taitaja on Josephine Wall.

Olen aivan lumoutunut näiden taianomaisuudesta.

Sliding

(Uusin teokseni. Vesivärit ja musta tussi)

Eilen kestin luonani ystäviä. 

Heitä, joita ei näe usein, mutta joiden kanssa ollaan eletty ja koettu paljon. Oli mukavaa.<3

Sain heiltä uuden mariskoolin. Kivaa<3

Leivoin myös maailman parhaimpia muffinsseja. Suklaana käytin tällä kertaa Lidlin Bellaromen maitosuklaata ja olivat ehkä onnistuneimmat muffinssit koskaan! Resepti löytyy blogin kätköistä, etsikää! :3

Kisut tietysti menossa mukana.

Windowpane

"Hey Nana"

Minulla ja Nanalla on aivan erityinen rakkaussuhde.

Vasta viikon kunnolla tunnettuamme Nana suhtautuu minuun kuin äitiinsä. Mikon ollessa kolme päivää yövuoroissa kissat nukkuivat kanssani. Nana piti minusta kuitenkin erityistä huolta. Aamuisin hän herätti minut nuolemalla varovaisesti kasvojani ja illalla käpertyi kainalooni kehräämään. Hän voi tulla syliini ilman mitään syytä ja kehräillä siinä tyytyväisenä ikuisuuden, vaikka muut kissat (mm. Kiki) pomppaavat jo muutaman minuutin jälkeen pystyyn. Nana tulee kasvojeni luokse ja suukottelee niitä kuonollaan. Sohvan selkänojalla ollessaan hän asettuu pääni taakse ja tuhise hiuksiini tassuttelemalla niitä samalla käpälillään.

Muutama päivä kisujen saamisen jälkeen leikkimielisesti "jaettiin" ne. Mikko: "Kiki on niin säälittävä ja huomionkipeä, että se taitaa olla mun kissa."  Nana oli tällöin mun kissa ja se oli sillä selvä. Samalla taidettiin todellakin ohjelmoida kissut niin, että Kiki tuli jatkuvasti Mikon luokse ja Nana taas kiintyi minuun. Tietysti rakastan heitä molempia ja huolehdin heistä ihan yhtä paljon. Sitäpaitsi ne taitavat molemmat kiintyä minuun hieman Mikkoa enemmän, sillä tämän kesän kotona vietettyäni, olen heidän kanssaan yötä päivää.

Olemme päättäneet ulkoiluttaa kissojamme pihalla ainakin muutaman kerran viikossa. Yleensä valjaissa olevat vauvamme vain kiipeävät niskaamme eivätkä suostu astumaan nurmikolle muutamaa askelta enempää. Eilen kuitenkin tapahtui jotain ihan muuta; Nana alkoi pomppia ja juoksennella kuin mikäkin orava! Lisäksi hän kiipeili puihin ja metsästeli hyönteisiä. Tämä kaikki teki hihnan perässä pysymisestä erittäin hankalaa, mutta selvisin siitä kunnialla. Mikolla ei tosin ollut lainkaan niin rankkaa. Vain silloin tällöin Kiki päätyi hieman matkimaan Nanaa, mutta suurimmaksi osaksi vain suostutteli tätä liikkumaan eteen päin. :--D

Syynä yllä olevaan ilmeeseen ei liene oletettava psykoottinen sairaskohtaus vaan Mikko. Yleisimmin kuvani epäonnistuvat juuri tämän häiritsevän valokuvaaja-amatöörin takia. Kyllä sitä vielä päiväkodissa yritettiin saada lapsi hymyilemään yksilökuvaa varten käsinuken avulla, mutta tämän ikäisen naurattaminen tekee vain pelkkää tuhoa..

(mekko: h&m)

Köyhän Miehen PickNick

Olimme tänään Mikon kanssa Kirjuriluodossa pienimuotoisella köyhän opiskelijan (tai työttömän=minun) picknickillä. Vastakkaisella rannalla soi Pori-Jazzien musisointi ja aurinko paistoi lempeästi.

Eväämme olivat ruhtinalliset jämäohukaiset, jotka Mikko keräsi työpaikaltaan, äitini antamaa sulatejuustoa sekä amppelitomaattikasvimme satoa. Sillä pärjäiltiin tämä päivä. Samaa rataa luultavasti loppukuukausi. o/

Esittely

Söpöliinimme ovat vihdoin saapuneet kotiin! Vasta muutaman päivän ollessa täällä he ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa mainiosti! Hiekkalaatikko pääsi täyttymään jo ensimmäisenä päivänä, enkä joutunut pyyhkimään pissoja lattialta kuin yhden kerran. :) Nukkumapaikaksi on valmistamamme korin sijaan muodostunut sänkymme tai sen alapuoleinen tila. Ruoka on maistunut ja ulkoiluttamisvaljaat pysyneet päällä. Itse ulkoileminen tosin vieläkin jännittää, näin jo muutaman kerran jälkeenkin. Muuten kaikki on tosiaan ollut aivan upeasti! 

Minä, ensimmäistä kertaa kissalemmikin omistavana, olen tottunut uusiin ystäviini vallan mainiosti. En käsitä, miten olen saattanut elää koko edeltävää elämääni ilman niitä! Samoin lievästi eläimiä pelkäävä pikkusiskoni, joka vieraili täällä parin päivän ajan kissojen saapuessa, olikin jo aivan unohtanut kaikki pelkonsa, vaikka raapimisia ja sormien puraisujakin oli tullut. Kissoissa on vain jotain niin mystisen puoleensavetävää, etteivät mitkään fyysiset pelot enää pelota lainkaan. Olen jopa ajatellut tulevaisuudessa hankkia myös koiran, vaikka olen ikuisesti pelännyt niitä. Näin se eläinrakkaus vain syntyy.

Tässä ensimmäinen uusi vauvamme Kiki. Kiki on hyvin kiltti ja huomionhakuinen, mutta samalla hyvin pelokas. Jostain syystä Kiki pitää enemmän Mikosta, tai siis hänen jaloistaan joihin hän tykkää käpertyä keräksi ja nukahtaa siihen paikkaan kuin pikkuruinen karvapallero<3

Kikiin liittyykin pieni tarina, sillä jos joku tarkkasilmäinen sen onkin jo huomannut, tämä Kiki ja edeltävissä kuvissa vilahtanut Kiki on eri kissa. Meille kävi niin, että kissat antanut tuttumme oli sekoittanut nämä kaksi kissaa ja antanut "oikean" Kikimme toisille omistajille. Olin tietysti melkoisen suruissani, sillä eihän kisua voinut enää hakea uusilta rakastavilta omistajiltaan väittäen että me olimme sen alkuperäiset varaajat... Päätimme siis Mikon kanssa ottaa tämän Kiki II:n, joka on tietysti vähintäänkin yhtä söpö kuin ensimmäinenkin. :---)

Ja tässä toinen vauvamme Nana. Nana on päättäväinen ja itsevarma tyttö. Hän tietää, mitä häneltä odotetaan ja tietää mistä pitää itse. Nana voi aloittaa kehräämisen jo pelkästään siitä, että näkee minun (tai Mikon (harvemmin kyllä :D)) lähestyvän häntä. Toisaalta Nana pitää enemmän yksinolemisesta, eikä niinkään hakeudu itse seuraan.

Eilispäivän aikana minulle ja Nanalle tuli aivan erityinen rakkaussuhde! Hän jäi luokseni siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi hyvin pitkäksi aikaa (mikä ei ole häneltä tavallista) ja sen lisäksi pussaili minua naamaani! Kuonollaan ja kielellään hän lähestyy ja koskettelee kasvojani ja kehrää samalla hyvin ahkerasti. Samanlaista käytöstä häneltä ei heru Mikolle. Se on vain minun ja hänen välinen juttu.<3

Minusta se on kovin jännittävää, että kahdella vasta 8-9 viikkoisella sisaruspennulla voikaan olla niin erilainen luonne! On aivan mahtavaa seurailla heidän tekemisiään ja kehitystään, sillä jo nämä muutamatkin ensimmäiset päivät ovat olleet täyttä ihmettelyä. :'3

 !!!

Minulle kuuluu siis ihan hyvää. Lähipäivinä kissojen hoitamisen lisäksi tekemiseni ovat vakavasti rajoittuneet tämän kuvan viestimään tekemiseen:

Terveisin tuleva kissablogin pitäjä

 Iiihhh! En malta odottaa, sillä saamme pikkuiset kisuvauvamme jo HUOMENNA!

Tänään suuntaamme Raumalle ja huomenna tuomme kultapalleromme heidän uuteen kotiinsa. Tietysti olemme jo varustautuneet kunnolla. Tässä lähipäivinä hankittuja juttuja:

Hiekkalaatikko ja hiekkaa.

Söpöt valjaat (x2)

Leluja

Autoon kiinnitettävät turvavyöt(!!!) ja tilaajalahjaksi saatua kuivaruokaa.

Lisää leluja..

Ja viimeisempänä muttei vähäisempänä herkkupalat, joilla aijon saada kisulit tottumaan itseeni! :3

Aaaaaa olen niin innoissani, että hyppään kohta ulos housuistani! Kohta sen kyllä konkreettisesti teenkin vaihtamalla alushousut uimahousuihin ja pulahtamalla saunan jälkeen mereen. Tuntuu ihan viikonlopulta, vaikka onkin vasta tiistai... 

Something Shareable

Meidän koti<3

Saimme jälleen viidakkomme takaisin, eli kukkaset, jotka olimme vieneet ennen ranskanmatkaa vanhempieni luokse. Keittiöhän on kodin sydän, joten mielestäni sitä on pidettävä siistinä ja miellyttävänä paikkana oleskelulle. Kahden pöytätabletin kaveriksi tuli uudet neljä, Indiskan koristeelliset kynttiläkipot löysivät uuden kodin sekä suitsukkeiden tuoksu savustaa ahkerasti ympäri kotia.

Värittynyt jääkaappi! Piristää mieltä niin kummasti kaikkien muiden valkopintaisten kaappiovien rinnalla. Asuntomme alkaa hiljalleen muistuttaa lasten tarhaa, mutta en anna sen häiritä.

Uudet yrttikasvit ja niihin sopivat herkulliset ruukut. Vasemmanpuolinen muistuttaa kirsikkaa ja oikeanpuoleinen vadelmapurkkaa! 

Mansikoita vanhempien puutarhasta. Söin vahingossa melkein kaikki, kun luulin ettei Mikko niitä halunnut. Oma moka, kultsi, ensikerralla muistat selittää paremmin ja välttyä väärinkäsityksiltä. >:'3

Uusi sydänkoruni<3 Mikko osti sen minulle Ruississa, ja minä nimenomaan halusin hänen itse sen valitsevan. Onhan sydän aika klishee, mutta söpöähän se silti on. :'3

Sailor White

Tässä sunnuntain helleasu.

• Paita: H&M
• Hame: Seppälä (uusi!)
• Vyö: Seppälä
• Legginssit: H&M
• Kaulakoru: Cubershop (uusi!)