RUISROCK

Ruissi on onnellisesti ohi ja me taas onnellisesti kotona. Näin juuri festarineitsyyden menettäneenä voin sanoa, että kokemus oli kyllä melkoinen kokemus. Kolmen päivän seikkailu jäikin kahteen, mutta siinäkin ajassa rellestettyä ja käveltyä n. 284194410494148412 kilometriä väsymykseni tuntuu vieläkin. 

Tatuoitu mies, Jaakko ja Iidan raajat.

Vakituinen ruiskumppani.

Lähdimme ruissiin kahdestaan. Ei ollut pienintäkään käsityistä tutuista tai ystävistä, joiden kanssa jakaisimme siellä aikaamme. Löysimme kuitenkin useampiakin meikäläisiä ja myöskin uusia tuttavuuksia joiden seurassa kieriskelimme ja vietimme jonkin verran aikaa.

Tarkoituksemme oli muuten jäädä koko kolmeksi päiväksi leiriintymään telttaan. Saimme kuitenkin Turusta paljon luksuumman yösijan ihanan Tiran luota.<3 Aijai että tuntui hyvältä päästä lauantai-yönä hiekan ja soran seasta puhtaaseen kämppään, käydä suihkussa ja nautiskella ranskasta tuotua (ihmeen hyvää) halppispunaviiniä, jonka jälkeen vieriä viiden aikaan aamuyöstä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. <3___<3

Suisikkibändini oli varmaan Jukkapoika ja paras meininki ehkä Apulannalla.

Palaneilla olkapäillä ja lasien rajojen muodostamilla mikkihiiri-kuvioilla jatkettiin sunnuntaihin. Jo perjantaina hankautuneet haavat varpaiden välissä eivät siltikään jättäneet rauhaan. Päätimme jättää sunnuntain väliin ja ainoastaan ennen kotimatkaa käydä piipahtamassa muutamassa Turun sisustusliikkeessä.

Ensi kertaan, RuisRock.