Söpöliinimme ovat vihdoin saapuneet kotiin! Vasta muutaman päivän ollessa täällä he ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa mainiosti! Hiekkalaatikko pääsi täyttymään jo ensimmäisenä päivänä, enkä joutunut pyyhkimään pissoja lattialta kuin yhden kerran. :) Nukkumapaikaksi on valmistamamme korin sijaan muodostunut sänkymme tai sen alapuoleinen tila. Ruoka on maistunut ja ulkoiluttamisvaljaat pysyneet päällä. Itse ulkoileminen tosin vieläkin jännittää, näin jo muutaman kerran jälkeenkin. Muuten kaikki on tosiaan ollut aivan upeasti!
Minä, ensimmäistä kertaa kissalemmikin omistavana, olen tottunut uusiin ystäviini vallan mainiosti. En käsitä, miten olen saattanut elää koko edeltävää elämääni ilman niitä! Samoin lievästi eläimiä pelkäävä pikkusiskoni, joka vieraili täällä parin päivän ajan kissojen saapuessa, olikin jo aivan unohtanut kaikki pelkonsa, vaikka raapimisia ja sormien puraisujakin oli tullut. Kissoissa on vain jotain niin mystisen puoleensavetävää, etteivät mitkään fyysiset pelot enää pelota lainkaan. Olen jopa ajatellut tulevaisuudessa hankkia myös koiran, vaikka olen ikuisesti pelännyt niitä. Näin se eläinrakkaus vain syntyy.
Tässä ensimmäinen uusi vauvamme Kiki. Kiki on hyvin kiltti ja huomionhakuinen, mutta samalla hyvin pelokas. Jostain syystä Kiki pitää enemmän Mikosta, tai siis hänen jaloistaan joihin hän tykkää käpertyä keräksi ja nukahtaa siihen paikkaan kuin pikkuruinen karvapallero<3
Kikiin liittyykin pieni tarina, sillä jos joku tarkkasilmäinen sen onkin jo huomannut, tämä Kiki ja edeltävissä kuvissa vilahtanut Kiki on eri kissa. Meille kävi niin, että kissat antanut tuttumme oli sekoittanut nämä kaksi kissaa ja antanut "oikean" Kikimme toisille omistajille. Olin tietysti melkoisen suruissani, sillä eihän kisua voinut enää hakea uusilta rakastavilta omistajiltaan väittäen että me olimme sen alkuperäiset varaajat... Päätimme siis Mikon kanssa ottaa tämän Kiki II:n, joka on tietysti vähintäänkin yhtä söpö kuin ensimmäinenkin. :---)
Ja tässä toinen vauvamme Nana. Nana on päättäväinen ja itsevarma tyttö. Hän tietää, mitä häneltä odotetaan ja tietää mistä pitää itse. Nana voi aloittaa kehräämisen jo pelkästään siitä, että näkee minun (tai Mikon (harvemmin kyllä :D)) lähestyvän häntä. Toisaalta Nana pitää enemmän yksinolemisesta, eikä niinkään hakeudu itse seuraan.
Eilispäivän aikana minulle ja Nanalle tuli aivan erityinen rakkaussuhde! Hän jäi luokseni siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi hyvin pitkäksi aikaa (mikä ei ole häneltä tavallista) ja sen lisäksi pussaili minua naamaani! Kuonollaan ja kielellään hän lähestyy ja koskettelee kasvojani ja kehrää samalla hyvin ahkerasti. Samanlaista käytöstä häneltä ei heru Mikolle. Se on vain minun ja hänen välinen juttu.<3
Minusta se on kovin jännittävää, että kahdella vasta 8-9 viikkoisella sisaruspennulla voikaan olla niin erilainen luonne! On aivan mahtavaa seurailla heidän tekemisiään ja kehitystään, sillä jo nämä muutamatkin ensimmäiset päivät ovat olleet täyttä ihmettelyä. :'3
!!!
Minulle kuuluu siis ihan hyvää. Lähipäivinä kissojen hoitamisen lisäksi tekemiseni ovat vakavasti rajoittuneet tämän kuvan viestimään tekemiseen:
Oiii, söpöi. :))
VastaaPoista:--)
VastaaPoista