Parent's Hood

Olen jo toista päivää vanhempieni luona. Kurkkukipu on vieläkin melkoisen sietämätön, mutta hyvin tämä tästä rullaa buranan voimin. o/ Maanantain treenit menivät ihan hyvin. Aluksi luulin etten todellakaan edes yritä laulaa vaan annan kurkkuni ensin parantua kunnolla ja äänen palaavan luonnollisesti. Biisiä soittaessa aloin kuitenkin hyräillä mukana ja lauleskella puoliääneen. Hetken päästä huomasin kurkkuni lämmenneen ja ikäänkuin laajenneen ja näi lauluääni suorastaan syöksyi sieltä ulos kuin itsestään. Noh, nyt ainakin tiedän että lauantaita ajatellen voin kuitenkin jopa onnistua. Jes!

Tämä päivä koostui näistä jännittävistä jutuista:

Äiti keitti aamulla minttuteetä. Oli hyvää.

Söin pilttiä! Tämä on mainitsemisen arvoinen asia, koska saan tätä herkkua vain hyvin harvoin.

Naureskelin omituista ja kömpelönnäköistä "haravaa".

Surin kauniita kukkasia, koska niiden elämä lähenee kovaa vauhtia loppuaan.

Kirjoitin ylppäriruokien kauppalistaa. (hoho, siitä pääsette vakoilemaan)

Ja kipeilin. Se ei ollut kuitenkaan niikään jännittävää..



Kirppistelyä

Olen yleensä hyvin hyvin kriittinen kirppikseltä löytyneiden tavaroiden suhteen. Materiaali, kunto ja hinta täytyvät olla kohdallaan, jotta kriittinen Maria-täti suostuu edes harkitsemaan lompakonsa hieman tyhjenevän. En yksinkertaisesti osaa ymmärtää mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu, jotka tuovat kirppiskojulleen aivan järkyttävää lumppua ja pyytävät siitä jotain kaksinumeroista rahasummaa. En vain käsitä! Samoin se, kun tuodaan jokin ihan hyvänkuntoinen perusvaate, mutta pyydetään siitä täsmälleen sama hinta, mitä kyseinen kappale maksaa normaalissa kaupassakin. Miksi hitossa joku ostaisi sen kirppikseltä, jos täsmälleen samanlaisia tai jopa parempia ja halvempia voi saada kaupasta uusinakin? Eniten minua kuitenkin naurattaa erään Porin kirppiksen loosi, jossa on jo pitkään pötköttänyt Ikean musta pikkupöytä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pöydän kaikki pinnat ovat täysin naarmutettuja ja kolhiintuneita ja sen hintapyyntö on viisi euroa! Siis VIISI EUROA VAIKKA SE MAKSAA SEN VERRAN UUTENA IKEASSAKIN! (tai oikeastaan jopa 4,95)... ~.~' Ei, en vain käsitä.....

Tämän kaiken esipuheen tarkoitus oli kuitenkin valmistella pohjaa tulevalle kirppislöytöjen esittelylle. :---D Lauantaiaamuna käväisin muutamassa Porin kirppiksessä. Näihin kaikkiin tuleviin tavaroihin tuhlasin vain vaivaset seitsemän euroa! Ai että kun tulee voittajafiilis. <3____<3

Pallotoppi. Hintana oli vain 70senttiä ja oli melkoisen varman mallinen kropalleni. Olenko muuten kertonut että vihaan vaatteiden sovittamista? Erityisesti kirppareilla. Ja erityisesti kun on muutenkin kuumat vaatteet tai sää, jolloin iho on valmiiksi nihkeä ja alkaa hikoilla vaatteiden vaihdossa vain lisää.. :(

Samasta pöydästä löytynyt pitsitoppi, jota ei oltu pilattu hinnalla, nimittäin 20senttiä ei tuntunut ollenkaan lompakonryöstöltä. En ole aikaisemmin omistanut yhtäkään adustavaa pitsitoppia, mutta nyt voin sanoa, ettei niiden välttämättä tarvikaan näyttää alusvaatteilta. Tykkään<3

Tästäkään paidasta 80senttiä ei ollut paljon pyydetty. Olen yleensä hyvin epäileväinen tuollaisten skitsojen glitterprinttien suhteen, mutten antanut sen haitata tätä paitaa ihaillessa. Kaula-aukko ja hihat ovat sen verran ihanat, että ihastuin heti!

 

Goottimaiset paksupohjaiset kesäkengät! Katselin näitä pitkään. 37-kokoiset, nahkaiset ja kaikin puolin coolit yksilöt olivat siinä ja tuijottivat takaisin. Kokeilin ja tein jopa pari askelta. Totesin, että niillähän on oikeasti ihan mahdollista kävelläkin. Kolmen euron hinta ei tuntunut pahalta, mutta samalla muistin montako pussillista makaroneja sillä saisi. Jätin ne paikalleen ja jatkoin matkaani. Noin kymmenen kojun päästä sain kuitenkin järkeni takaisin ja juoksin hakemaan ne mukaani. Käytin niitä koko loppupäivän.

Hyvänkuntoinen 1,50euron laukkunenkin eksyi käsivarrelleni. Virheä värinä ei vaikuttanut ollenkaan tunkeilevalta, vaan sopii mielestäni hyvin monen vaatteeni kanssa.

Ja tietysti kissainnostukseni ei antanut periksi löytäessäni edullista hihnaa valjaita varten. Jos kissa ei kuitenkaan pidä siitä, keksin sille varmasti jonkun yhtä hyvän uhrin.. Terveisiä Mikolle<3

Mielestäni metsästysretkeni onnistui aika hyvin. Vaikka rahatilanteen mukaan sietäisi olla säästeliäitä, toivon kuitenkin 7 euron tuhlausreissun olleen sille vain hyvin pieni kolahdus. :'3 Muuten minulle kuuluu ihan hyvää. Tosin eilen aamulla herätessäni totesin kurkkuni olevan hyvin hyvin kipeä aivan tuntemattomasta syystä. Kestin kipeyttä koko kirpparireissun, mutta illalla aloin voida vielä huonommin. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani on sunnuntai ja kello näyttää tasan 05.00. Heräilin saman yön aikana kurkkukivun takia jo niin monta kertaa, etten yksinkertaisesti viimeisimmän herätyksen, puoli neljän tienoilla, jälkeen enää saanut unta. Mikko kävi tuossa hetki sitten vessareissun ohella ihmettelemässä touhujani, mutta tietäisipä vaan millaista on maata peiton alla ajattelemassa vain yhtä kurkkukipua ja juuri nukahdettua hetkeksi herätä taas sen jäätävään särkyyn.. ._____. 

Ja arvatkaapa mikä tässä kaikessa on se kamalin puoli? No se että ylppärini ovat ensi lauantaina eikä siinä muuten vielä mitään, ellen olisi lupautunut esiintyä niiden lakkiaisissa koko koulun edessä Hit The Road Jack:in merkeissä. Maanantaina pitäisi muuten olla treenit bändin kanssa. Siis huomenna!? Katsotaan nyt miten käy.... @___@ rukoilkaa kanssani<3

Lähiaikoina on ollut tosi epäkuvauksellinen fiilis.. Siedettävin otos on tämä, mirttikää sitä.....

Muffin-Sisters

Olen jo pitkään miettinyt yo-juhlieni tarjoilupuolta, tulematta oikein mihinkään varsinaisees lopputulokseen.. :S Haluaisin valmistaa paljon kaikennäköistä, jotta vieraat saisivat valita herkkunsa vapaasti. Löysin Kinuskikissalta tämän hauskan suklaamuffinssireseptin ja eilen ennen ystäväni Tiran tuloa kylään päätimme pikkusiskoni kanssa testata sitä. Okei, käytännössä tämä tarkoitti sitä että minä tein kaiken ja pikkusiskoni vain pyöri ympärilläni ja siivoili käyttämäni tavarat takaisin kaappeihin.

Tässä vielä resepti:

Daim-suklaamuffinssit

12 kpl isoja, 15-20 kpl pienempiä

1 levy Maraboun Daim-maitosuklaata (<- itse käytin Fazerin sinistä ja toimi hyvin!)

150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen.

Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 min.

Lopputulos oli hyvin maukas!

Eikös random sekamelskakoristelu ollutkaan se paras tapa?

Ja sitten tietysti paiston odottelun aikana oli pakko....

Sain muuten eilen illalla myös musiikkiopiston stipendin! Aijai, viimevuoden 20 euron sijaan sain tällä kertaa jopa 30 euroa. :---D No ei, onhan se todella mukavaa ja koskettavaa itse ajatuksena. Kiitoksia<3

Sinä päivänä sain myös ensimmäisen yo-ruusuni (ex)lauluopettajaltani. Kaisaa<3

Ihastukset

Olen aivan unohtanut esitellä teille muutama uusi juttu!

Söpö musta kehyv, joka löytyi Anttilasta pienoisen kolmen euron hintaan. Ollaan suunniteltu olohuoneen seinälle pientä kehys-kollaasia, joihin kaikkiin tulisi jännittäviä kuvia. Tästä se alkaa.

Samaisella kerralla Anttilasta löytynyt teepussi-rasia. Tämä metallinen kaveri vei sydämeni. Erityisesti sydämeni vei kuitenkin se, että juuri sillä hetkellä se mahsoi vain vaivaiset 3,95 euroa, elikkä puoleen hintaan normaalista. Rahattomana tulee aina niin hyvälle tuulelle, kun tekee tuollaisia jännittäviä löytöjä! Mikään ei voita sitä tunnetta!

Ja tältä se näyttää sisältä. Piti käydä ostamassa varastoon myös lisää teetä, ettei uusi rasia näyttäisi surullisen tyhjältä. Tervetuloa meille juomaan teetä!

Ja viimeisempänä muttei vähäisempänä....

Tädää! Kissanruokakuppi!
Ystävämme kissa sai juuri muutama viikko sitten pentuja ja päätimmekin adoptoide niistä yhden siinä kesän puolen välin tienoilla, kun pikkuisista tulee luovutusikäisiä. Ahh, en kestä olen niiiin innoissani! Vanhempien kodissani ei ole koskaan ollut nymfmi- ja undulaatti-lintuja karvaisempia otuksia, joten tämä uutukainen on aikamoinen jännä paikka. :3 Olen parhaani mukaan lukenut kaikenlaisia kissanpennun kasvatuksen opastuksia ja ohjeita. En tiedä mitä odottaa....

Samoin olen ihastunut yhteen animeen vain koska sen päähenkilökissa on niin hätkähdyttävän suloinen! <3_____<3

Toisaalta...

o_______o'

Face To Face

Heih jälleen.

Viikonloppuni sujui varsin kesäisissä merkeissä. Mikon lauantaiaamun työvuoron vuoksi perjantaina oli oltava kiltisti ja mentävä nukkumaan jo hyvissä ajoin. Lauantaina päätimme kuitenkin kömpiä vihdoinkin ulos pimeästä kotikolostamme suuren maailman vietäviksi. Sekoitimme limsapulloihimme taikalientä ja pyöräilimme sen voimin kauniiseen Kirjuriluotoomme. Ahmimme dipattuja sipsejä, puhuttiin syvällisiä (ja vähän pinnallisempiakin), tarkkailtiin ihmisiä, litkittiin taikajuomaa ja nautittiin vapaa-ajasta. Illan mittaan päädyimme keskustaan ja siellä päätimmekin käväistä ensi kertaa Bar Coco:ssa. Paikka olikin tosi jees! Mukavan tiivis, muttei ahtaan ängetty. Kolme biljardipöytää, pelikortteja sekä lautapelejä. Erikoisia (ja kalliita!) drinkkejä, mutta kerrankos sitä eletään. Pelattiin korttia ja naurettiin. Ensi kertaa muuten pidin myös paikan musiikista! Tuli kerrankin niitä vähän vahnempiakin biisejä, joista tulee hyvä mieli ja joita laulaa mukana. Ehdottomasti sinnekin uudestaan! :----)

Sunnuntaina halusimme jatkaa jännittävää retkeilyämme. Päivä oli jälleen upea ja päätimme lähteä taas samaiseen Kirjuriluotoon viltin ja eväiden kera. Ainoa huono puoli oli jatkuvan ärsyttävä teiniporukka suoraan vieressämme. Ne ällöttävät 14-15 -vuotiaat huusivat ja kiroilivat ja paiskivat jalkapalloa! Kerran pallo jopa osui Mikkoon. Silloin räjähdin kiukusta ja päästelin suustani useamman vihaisen lausahduksen nuorten suuntaan. Tulipa edes hetkeksi rauhallista.... -.-' Mahdanko olla jotenkin vanhentunut?

Näiltä päiviltä ei tullut otettua yhtäkään valokuvaa. Toisaalta on ihan mukavaakin pitää tietyt muistot vain meidän kahden välillä, joten eiköhän tällaiset karkeat sanaselitykset riitä muistuttamaan meille niistä hauskoista hetkistä. ;--)

Viime aikoina olen tudellakin innostunut tuosta vesivärimaalaamisesta. Tässä jälleen yksi teos, jonka monimutkaisuuteen kesti muutama päivä aikaa.

Läiskiä siellä, läiskiä täällä

Noin viikko sitten sain vihdoinkin raahattua rakkaan maalaustelineeni ja kaikki muutkin maalausvehkeni porukoilta omaan kotiini. Kuitenkin vasta eilisiltana maalauskuumeeni päätti ottaa ohjat käsiinsä. Sain yhden kuvan valmiiksi, mutten osannut tyytyä siihen. En ollut saada nukuttua, kun ideoita vain tulvi ja tulvi päästäni. Heti puoli yhdeksältä herätessäni oli mentävä toteuttamaan niitä.

Tällaista sotkua sain aikaiseksi.

Päässä alkaa soida väistämättömästi Infected Mushroom

Kuvataiteen diplomityö

Seuraavaksi esittelyssä kuviksen diplomityöni.

Saatiin se vihdoinkin kotiimme, ja nyt se komeilee olohuoneen tv-tasolla telkkarin takana (kosta parempaa paikkaa ei löytynyt böö). 

Diplomityön maksimiarvosana on 5, ja minä sain siitä nelosen. Arvostelu koostui kahdesta osasta; portfoliosta ja itse työstä. Teoksesta olisin saanut kaikki viisi pistettä, mutta koska portfolioni olikin arvostelijan mielestä vain kolmen pisteen arvoinen, niin keskiarvoksi muodostui 4.

Olen hieman pettynyt arvosanaani, sillä tavoitteeni oli saada vitonen. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että kyseinen numero olisikin tullut itse työstä. Laiskuuteni portfolion suhteen vain sakotti.. :(

Tällainen teokseni kuitenkin on. Aiheenani oli Häpeä. Käsittelin aihetta luomalla ilmeitä ja eleitä, joista henkilö kokee sen, että hänen on hävettävä. Toisinaan syytä häpeään ei edes ole, vaan henkilö ajaa itse itsensä kuviteltuun rinkiin, josta on lähes mahdotonta päästä pois.

Koko asetelma

Sing Till Your Throat Burns

Eilien päivä toi tullessaan kasan mukavia asioita!

Ensinnäkin; vihdoin varmistui tieto siitä, että 4.6.2011 minut todella lakitetaan Rauman lukion ylioppilaaksi! Se on ollut melkoisen varmaa, mutta on silti mukavaa saada sille vielä varmistus. Myös onnittelut ilahduttavat ja saavat minut ajattelemaan, että olen saavuttanut jotain todella suurta! :'D 

Hain myös vihdoin koulusta kuvataiteen diplomityöni. Nyt se komeilee olohuoneessamme. Siitä lisää ylemmässä merkinnässä!!

Ja viimeisempänä muttei vähäisempänä laulajien kevätnäytös! Oli aivan mahtavaa päästä jälleen esiintymään. Erityisesti kun minun laulamani kappale oli äärimmäisen liikuttava Kuutamon poika.:')

Esitykseni oli tarkoitus nauhoittaa videokameralle, mutta kohtalon saattamana videokameramme akku loppui juuri sillä sekunnilla, joten saamme tyytyä vain muutamaan valokuvaotokseen.

Mekko ostettu H&M:stä viime kesänä

Minun on muuten kuulema tultava ensi viikon torstain musiikkiopiston kevätkonserttiin. Vaikken siellä itse esiinnykään, niin huhujen mukaan minulle tarjottaisiin stipendi! :') 

Sain stipendin myös viime vuonna, jolloin minun sanottiin ansaitsevan sellaisen erityisen luontevasta ja elävästä esiintymisestäni. En malta odottaa kuulla, mistä hyvästä tämän vuoden stipendini on tulossa! :'')

Jos jotakuta kiinnostaa laulutaitoni, niin tässä yksi youtubevideoni 

vuoden 2009 joulunäytöksestä

An Ocean Over My Mind

Olen jo muutamaan otteeseen katsellut ja etsiskellyt sitä ainutta ja oikeaa mekkoa, joka saattaisi minut ylioppiluuden suureen elämään. Tänään lähdimme jälleen kauppailemaan, toivoen josko tänään onnetaren suosio osuisi kohdallemme. H&M:ssä ollessani päädyin sittenkin aivan eri osastolle mitä olin suunnitellut olevani. Nimittäin uimapukujen värikäs nurkkaus kiinnitti huomioni tällä kertaa lopullisesti.

Samoin mekon tapaan olen jo jonkin aikaa metsästänyt myös uutta asua, jossa ei hävettäisi riemustella kesäisellä uimarannalla. Haaveissani on ollut löytää 50-60-lukujen henkinen puku, joka ei paljastaisi kehostani liikaa, muttei myöskään näyttäisi liian mummomaiselta haalarilta. Nämä kuvat ovat inspiroineet:

Haluan bikinit tai uimapuvun, joka korostaa naisellisia muotoja, eikä vain peittele viimeisimmät rajat pelkillä sentti x sentti -kolmioilla. Tänään löysin yhden todella kivan yksilön. Täydelliseen on vielä matkaa, mutta tällä pärjäillään nyt ainakin tämä kesä.

Musta ja suhteellisen yksinkertainen kokouimapuku.Siinä on kuitenkin paljon niitä elementtejä, joita täydellisessä uimapuvussa hainkin; tarpeeksi peittävä, muotoja kaunistava ja elegantti.

Edessä on tuollainen jännä nyöritys, jota koristavat kultaisen väriset putket(?). Putket saa varmaan halutessaan myös leikattua irti, mutta minusta ne piristävät mustaa pukua ihan kivasti.

Uimapuku on olkaimeton ja pysyy yllä tuollaisten kumipidikkeiden avulla.

En ole kuitenkaan mikään himouimari. Rantakäyntini rajoittuvat yleensä lähinna pariin kertaan /kesä, joten hinnankin oli oltava siedettävä. Minusta 15 euroa oli aika kohtuullinen hinta.

Uimapuku-poseerauskuvia ei (ainakaan toistaiseksi) tule näkymään täällä päin. En ole vielä päättänyt olisiko se blogilleni tarpeeksi säädyllistä, mutta katsotaan miten käy. Ehkä innostun tästä kaikesta niin, ettei muuta kuin paljaita sääriäni blogissani enää näykään. ;) Okei, playboy-blogiin on vielä matkaa, mutta olen oikeasti melkoisen innostunut uudesta asustani. Ehdotin jopa Mikolle, että menisimme uimahalliin. Minähän Vihaan uimahalleja?...